Myönnän, minulle oli jäänyt jonkinlainen angsti päälle siitä, että Luovan talouden ja johtamisen maisteriohjelmassa tuli tradenomipohjakoulutuksen omaavien tehdä täydentävänä suorituksena kandidaatintutkielma. Siksi, että näin olisimme koulutuspohjalta tasavertaisia kauppatieteen kandien kanssa. Pidin tutkielmaa lähinnä kiusana, sillä AMK:n opinnäytetyöni oli ilman lähteitä ja liitteitä 56-sivuinen paperi, kun taas kandista muodostui 29-sivuinen tuskien taival. Se on eri tarinansa, mitä olen noiden molempien sivuille ladellun asian laadusta mieltä. Nyttemmin olen kuitenkin ymmärtänyt sen, mitä tarkoittaa akateeminen ja tieteellinen tutkielma.

Graduprosessiani ei yhtään helpottanut se, että en tuntunut millään löytävän päteviä lähteitä alustavien aiheideni ympärille artikkelitietokannoista. Koetin sorvata lähdeluetteloon oppikirjatyyppisiä tekeleitä, vaikka minulle oli varsin monessa välissä huomautettu, että lähdeluettelon tulisi tukeutua akateemisiin journaaliartikkeleihin. Angstasin tästäkin.

Kaiken kukkuraksi olin taktikoinut opintoni erinäisistä syistä johtuen siten, että graduprosessin aikana minulla olivat päällä kaikkein hankalimmat kurssit. Minun täytyi keskittyä niiden suorittamiseen täysillä, jotta sisäistin, mistä on kyse. Todennäköisyysmatematiikan kurssi oli ehkä pahin piikki lihassa, ja sain sen onnistuneesti läpi, kun yllätyksekseni kiinnostuin aidosti todennäköisyysasiasta.

Vielä kirsikkana kukkuran päällä: Vaihtelin graduaihettani kuin kepulipoliitikko mielipidettään, ja tätä seurasi aina uusi aiheanalysointi sekä alustava kirjallisuuskatsaus.

Vaan lopulta lihapiikkikurssit oli raivattu yksi toisensa jälkeen kalenterista. Olin puhunut järkeä päähäni ja päässyt yli lapsellisesta angstistani. Vakaa aihekin oli vihdoin löytynyt, ja se täytti yhden tärkeimmistä kriteereistä: Se kiinnosti minua, ja melko todennäköisesti kiinnostaisi myös koko prosessin läpi.

Ajankäytön hallinta avuksi

Kun asenne oli nyt hyvällä mallilla ja tekemisen henkiset esteet raivattu tieltä, tuli keskittyä itse tekemiseen. On klisee, mutta totta, että gradu syntyy vain tekemällä. Ja vaikeinta on aloittaminen.

Tein tässä vaiheessa viisipäiväistä työviikkoa eli minun oli mahdollista panostaa graduun arki-iltoina sekä viikonloppuisin. Olen vanha kunnon kalenterifriikki, joten näiden palikoiden blokkaaminen viikkojärjestyksestä ei ollut ongelma. Käytin avukseni pomodoro-tekniikkaa eli laitoin munakellon piippaamaan 25 minuutin päästä, ja keskitin kaikki ajatukseni graduun tuoksi ajaksi. Kellon piipatessa pidin muutaman minuutin tauon. Sitten tein uuden 25-minuuttisen ja sitä rataa. Yleensä näitä jaksoja tuli täyteen neljä-viisi kerralla.

Tekniikan etuna oli se, että se pakotti aloittamaan – kello rullaamaan ja ajatusten oli pakko siirtyä aloittamisen vatvomisesta itse asiaan. 25 minuuttia on myös sen verran lyhyt aika, että varsin usein kellon piipatessa pää oli täynnä ajatuksia, ja tauon aikana oli suoranainen nälkä jatkaa kirjoittamista.

Tekniikan kohdalla käytin apuna fyysisen keittiöajastimen lisäksi Focus Boosteria sekä Breakeria. Jälkimmäistä käytän edelleen tauottamaan istumistani tietokoneen äärellä.

Tomaattitekniikka oli tehokas, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Kun gradu alkoi olla varsin laaja, tuhrautui asiaan kiinni pääsemiseen reippaasti aikaa. Tämä taas aiheutti sen, että motivaatio kirjoittaa gradua arki-iltaisin heikkeni oleellisesti. Jäljelle jäivät viikonloput, mutta niistäkin moni oli varattu muihin rientoihin tai ihan vain elämiseen. Gradun tekeminen hidastui.

Mikä lie Kohtalo tai muu heppu järjestänyt, mutta minulle tarjoutui varsin yllättäen mahdollisuus vaihtaa osaviikkoisiin töihin. Niin tein, ja siirron seurauksena sain kaksi kokonaista työpäivää viikossa pelkästään gradun kirjoittamista varten. Siitä, kun näin kävi, on tätä kirjoittaessa aikaa noin seitsemän kuukautta.

Gradu alkoi edetä aivan uudella vaihteella. Noina kahtena päivänä, jotka yleensä olivat keskiviikko ja torstai, minun ei tarvinnut keskittyä juuri muuhun kuin graduun. Ohjelmoin kalenterini siten, että kirjoitin gradua vain virka-ajan – iltapäivän ja illan pidin vapaana (vaikka muutoin olisin ehkä saanut tutkielman valmiiksi nopeammin). Tasapaino on ollut tärkeää elämässä jo vuosia, ja se edellä menin tässäkin ratkaisussa.

Kevään lopulla suunnittelin, että kirjoitan gradua myös kesällä – jo siksikin, etten joudu syksyn alussa taas perehtymään aíheeseen ja työn vaiheeseen, kun vähintäänkin yksityiskohdat ovat unohtuneet. Kohtalo ja kumppanit olivat taas pelissä, kun Suomen kesä oli niin surkea – minä todella kökötin pari päivää viikossa kotona gradun parissa läpi kesän, kun ulkona sateli mustia sammakoita ja taivas oli kosteanharmaa kuin vesilammikkoon vuodeksi jäänyt vessapaperirulla.

Kun pääsin tietyn kriittisen pisteen yli, aloin aidosti innostua aiheestani. Halusin todellakin saada selville sen, miten aihetta oli aikaisemmin tutkittu, ja miten voisin sitä tutkia lisää. Kun lähetin kyselytutkimuksen opiskelijoille, odotin sormet syyhyten vastauksia ja niiden käsittelyä. Mikä tuo kriittinen piste sitten oli – sitä voi vain arvailla. Ehkä tutkielmasta oli vihdoin muodostunut looginen ja riittävän rajattu kokonaisuus.

Tätä kirjoittaessa gradussa on 88 sivua ilman liitteitä ja lähteitä. Lähteitä on 94 – Niistä suurin osa varsin tuoreita, vertaisarvioitujen akateemisten journaalien artikkeleita. Vaan eivät numerot juuri mistään kerro.

Olen tyytyväinen siihen, mitä työn tekeminen on minulle opettanut – niin tutkielman teosta, itsestäni, kuin aiheesta. Olen saanut esitettyä asiani sanankääntein, joiden laatuun olen tyytyväinen. Sain kansitusluvan gradulleni viime perjantaina, ja tänään kävin noutamassa kansitetut työt kirjasitomosta. Vuorossa on enää kypsyysnäytteen kirjoittaminen. Tässä vaiheessa – kun katsoo parivuotista gradutaivaltani, alussa hyvinkin tuskaisaa, taaksepäin – ei voi kuin ihmetellä, mitä sitä on lopulta saanutkaan aikaiseksi. Työllä ja tarmolla, alkukankeuksien jälkeen.

Graduvinkit summattuna

  • Muista, että kyse on vain työn tekemisestä. Se työ on paljolti lukemista, ajattelemista ja kirjoittamista.
  • Jos ajatukset menevät umpikujaan, hae vastauksia uudenlaisista tai eri näkökulman omaavista lähteistä, työstä jotakin muuta kohtaa tutkielmassa tai keskustele vaikka opiskelijaystävän kanssa. Jos nämäkään eivät auta, pidä muutaman päivän tauko työstä, ja tuuleta ajatuksiasi.
  • Kirjoittamisen aloittaminen, ts. jatkaminen, oli allekirjoittaneelle yksi vaikeimmista asioista. Kokeile erilaisia menetelmiä aloittamisen helpottamiseksi. Itselleni toimivat sellaiset menetelmät, jotka pakottivat minut luopumaan aloittamisajatusten vatvomisesta ja ryhtymään itse työhön – siis esimerkiksi Pomorodo-tekniikka.
  • Varaa tekemiselle aikaa kalenterista. Kun aika on, tee. Jos ei miellytä kirjoittaa, lue. Jos sekään ei miellytä, etsi ja kartoita lähteitä. Tee vaikka muotoiluja gradudokumenttiin, jos mikään muu ei innosta. Pysy kiinni tekemisessä.
  • Muista persialainen sananlasku: Tämäkin loppuu aikanaan. Muista silti myös, että ei voi olla loppua sellaisella, mitä ei aloita – eivätkä asiat etene, jos niiden eteen ei tee työtä.
Mainokset