Kiinnostuin puolivuosikatsaukseni jälkeen kokeilemaan James Clearin harrastamaa eheysraportointia (integrity report). Tulkitsen Clearin tarkoittavan eheydellä sitä, miten hyvin hänen tekemisensä ovat linjassa hänen ydinarvojensa kanssa. Raportissa vastataan kolmeen kysymykseen. Kokeillaan.

Mitkä ovat niitä ydinarvoja, jotka vievät elämääni eteenpäin?

Tämä ei ole helppo rasti. En ole miettinyt arvopohjaani hyvin tarkasti, joskin isot suunnat ovat selvillä. Olisi hyvä pohtia kolmesta viiteen keskeistä arvoa sekä niihin ohjaavat kysymykset. Katsotaan, mitä tulee.

1. Tasapaino ja priorisointi

  • Valitsenhan elämän sisällöt niin, että ne ovat pitkässä tähtäimessä tasapainossa?
  • Tulevathan tärkeimmät asiat ensin?
  • Tiedänhän, mitkä ovat tärkeimpiä asioita?
  • Teenhän itseni näköisiä asioita?

2. Kestävä ajattelu

  • Teenhän sellaisia valintoja, jotka ottavat huomioon myös huomisen?
  • Panostahan laatuun määrän sijaan?
  • Tuotanko vai kulutanko?

3. Kokemukset, oppiminen ja kasvu

  • Annanko asioiden estää kasvuani?
  • Muistanko kyseenalaistaa totunnaisia viisauksia ja – ennen kaikkea – itseäni?
  • Otanko vastaan uusia haasteita?

Sain arvot kysymyksineen listattua varsin nopeasti. Tässä on paljon sellaisia asioita, joiden mukaan koetan elää.  En tiedä, ovatko kaikki kysymykset relevantteja, tai onko tässä edes kaikki oleellinen. Listaan on hyvä palata myöhemmin uudestaan.

Miten elän ja työskentelen ehyen elämän kanssa juuri nyt?

Tasapaino tarkoittaa minulle sitä, että muistan panostaa oppimiseen, liikuntaan, lepoon, ihmissuhteisiin, joutenoloon ja moniin muihin asioihin pitkällä tähtäimellä tasaisesti. Juuri nyt kirjoitan paljon, sillä työn alla on gradu ja lisäksi kirjoitan useita blogeja suurella innolla. Lopetin juuri yhden blogin kirjoittamisen, jotta pystyn keskittämään kirjoitusintoni paremmin muutamiin kanaviin. Gradun on määrä olla valmis tämän vuoden lopussa, ja silloin kirjoittamistaakka vähenee, ainakin hetkellisesti.

Viime vuosina olen oppinut, että hyvinvoinnin sijaan minun täytyy ajatella juuri tasapainoa. Kun ajattelin hyvinvointia keskeisenä arvonani, korostuivat arjessa liikunta sekä esimerkiksi hyvin tarkaksi mennyt huolehtiminen siitä, mitä syön ja en syö. Hyvinvointi on paljon muutakin ihmissuhteista kulttuuririentoihin, joten tasapaino on siten toimivampi näkökulma.

Tasapainoon kuuluu myös itsensä näköisten asioiden tekeminen. Tarkoitan sillä sitä, että jotkin yleisesti suositut asiat eivät ehkä olekaan minulle hyväksi, iloksi ja onneksi. En esimerkiksi juurikaan viihdy isoissa yleisötapahtumissa heilumassa tai ostoskeskuksissa shoppailemassa. Se ei tarkoita ettenkö haluaisi viihtyä. Aika monta kertaa olen moisiin päätynyt vain todetakseni, että minua ne alkavat lähinnä väsyttää tai ärsyttää jollakin tapaa. On tärkeää kuunnella tuollaisia ääniä itsessä.

Kestävä ajattelu tarkoittaa sitä, että ajattelen myös huomista.

Olen hyvä priorisoimaan pieniä asioita, mutta suurten linjojen priorisointi on saattanut olla hankalaa. Esimerkiksi edellinen graduni ei edennyt ennen, kun priorisoin ajatuksen gradun valmistumisesta monen muun asian edelle. Sitä ennen olin purkanut tekemisen kalenteriin vain yksittäisiksi graduhetkiksi ilman näkemystä suuremmasta päämäärästä – Ja voit arvata, kuinka helposti jokin muu asia priorisoitui sen ohi. Opettelua on ollut myös siinä, että oikeasti näkee tärkeimmät asiat – Tämä vaatii asioiden katsomista pitkällä tähtäimellä, joka onkin toisen arvoni ytimessä.

Kestävä ajattelu tarkoittaa sitä, että ajattelen myös huomista. Ja ensi vuotta. Harvemmin enää teen valintoja mielessä vain hetkessä saatava nopea tarpeentyydytys. Taloudellisen kestävyyden tiimoilta olen laatinut aikoinaan säästö- ja sijoitussuunnitelman, jota noudatan tarmokkaasti. Oikeastaan koko talouteni pyörii laskentataulukossa, josta näen tulevaisuudessa akuutisti tarvittavat rahat, ja jossa tulot on jaoteltu jo valmiiksi esimerkiksi kuukausittaisen sijoituksen kaltaisiin menoeriin. Se toimii erinomaisesti.

Tyyliniekka-sivustolle kirjoittamani Ajaton-blogin keskeinen ajatus on oppia ymmärtämään ajattoman tyylin, laadukkaiden vaatteiden ja pukeutumiseen liittyvien kestävien valintojen päälle. Viimeisten vuosien aikana olen yleiselläkin tasolla oppinut maksamaan vähän enemmän huomattavasti paremmasta ja kestävämmästä laadusta. Laatutietoisuus alkaa olla trendi, kuten esimerkiksi Ikean aikeet kertovat. Se tosin voi – kuten trendit yleensä – jäädä ikävän pinnalliselle tasolle.

Kokemukset ovat vaatineet rohkeutta ja heittäytymistä, mutta maksaneet itsensä satakertaisesti takaisin.

Tuotanko vai kulutanko -ajattelu on mielessäni usein blogeja kirjoittaessa. Tuotan varsin paljon mediasisältöjä, mutta kulutan niitä harvemmin. Olen katsonut tuottamisen paljon hedelmällisemmäksi. Kuluttamisen vastapuolella ei toki aina tarvitse olla tuottaminen. Ajatus näistä kuitenkin ohjaa välttämään turhaa kuluttamista.

Kolmas arvoni ovat kokemukset, oppiminen ja kasvu. Monet upeat kokemukset ovat vaatineet rohkeutta ja heittäytymistä, ja maksaneet itsensä satakertaisesti takaisin. Nämä kokemukset taskussani janoan lisää. Kymmenen vuoden aikana olen myös pystynyt kasvamaan jonkinlaiseksi aikuiseksi siitä aikaansaamattomasta ja ujosta kaverista, joka olin vielä 2004 tamperelaisen asunnon nurkassa. Matka on ollut hurjan hieno.

Pyrin ravistelemaan itseäni säännöllisesti, ja miettimään, mitä uusia juttuja voisin kokeilla.

Suurin kasvuani estävä asia ovat omat ajatukseni. Ne urautuvat helposti ja tottuvat elämän raiteisiin. Pyrin ravistelemaan itseäni säännöllisesti, ja miettimään, mitä uusia juttuja voisin kokeilla. Tai voisinko ajatella jostakin asiasta eri tavalla kuin mihin olen tottunut.

Blogit ovat merkittävä keino oppia. Kahvia & Suklaata on vienyt minut upeiden kokemusten ja oppien äärelle. Juuri lopettamani Päivitetty elämä -blogi sekä sitä edeltänyt Arjen biohakkeri olivat huippumielenkiintoisia matkoja nekin. Hidasta elämää -bloggaukset ovat olleet ajatteluani äärimmilleen vietynä, yleensä elämän erilaisissa ristiriitatilanteissa.

Kasvun tiellä keskeinen harraste on ollut myös nuorkauppakamari. Takana on kaksi ja puoli vuotta, taskussa tajuton määrä oppia, kokemuksia ja kasvua.

Miten voin asettaa tulevaisuudessa riman korkeammalle?

Tasapaino on tärkeää, rima on jo korkealla. En heti keksi, miten sitä voisi korottaa. Priorisoin levon ja yöunet erittäin korkealle; niin myös parisuhteen ja ystävät. Tärkeimmät asiat tuntuvat tulevan ensin. Liikuntaa haluaisin ehtiä harrastamaan enemmän – Ajatus tosin johtuu paljolti siitä, että viime aikoina en ole ehtinyt asian äärelle niin paljon kuin normaalisti.

Mustan ja valkoisen sijaan elämässä on mieletön määrä erilaisia kirkkaita sävyjä.

Tasapainoon kuuluu myös jonkinlainen elämän ja ajatusten selkeys. Olen ehkä aina, tai ainakin kauan, ollut sellainen kaveri, että haluan ottaa monista asioista selvää. Lähestyä selkeyttä. Joskus selkiyttämispyrkimykset saattavat tehdä maailmasta mustavalkoisen, mutta olen oppinut, että mustan ja valkoisen sijaan elämässä on mieletön määrä erilaisia kirkkaita sävyjä. Selkeyteen pyrkiminen on varmaankin loputon matka.

Kestävä ajattelu – Se on ihannearvo, mutta ei aina toteudu. Innostun usein uusista asioista, ja innoissani saatan panostaa sekä aikaa että rahaa näihin houkutteleviin uutuuksiin. Olen tosin yhä paremmin oppinut pitämään huolta vanhasta, korjaamaan ja yleisesti elämään vähemmän tuhlailevasti. Minulla on jonkinlaisia minimalismin ihanteita, mutta toisaalta olen nähnyt, että tämänkin teeman kanssa voi mennä yli.

Pelko ja epäilys ovat edelleen kompassini uusiin kokemuksiin

Jos olen lievästi pelännyt, inhonnut tai epäillyt jotakin, on se ollut minulle joissakin tapauksissa merkki suunnista, joihin minun tulee mennä. Siis juoksulenkille, kuntosalille, yhdistyksen hallitukseen, esiintymislavalle ja niin edelleen. Tämä ei tarkoita, että kun pelkään leijonaa, menen oikopäätä leijonan häkkiin. Paitsi kuvaannollisesti. Tulevaisuudessa pelko, inho ja epäilys ovat edelleen kompassini uusiin kokemuksiin. Jos päädyn vain mukavien, eli entuudestaan tuttujen, kokemusten pariin, menetän suuren osan mahdollisuuksistani kasvaa.

Olen pyrkinyt ajattelemaan että, jospa tämä uskomukseni onkin täysin väärä? Se on vienyt monessa kohtaa terveemmille poluille. Olen opetellut harjoittamaan tervettä epäilyä, etenkin omaan suuntaani. Yhtä tärkeää on ollut, ja on edelleen, ajatella, että annanko tämän totunnaisen tavan tai viisauden tai yhteiskunnan normin määrittää sen, mitä teen?  Tässä palataan oikeastaan kasvuun ja huomioon itseni näköisen elämän elämisestä.

Lopuksi

Valtava ajatusmassa tulvi päähäni tätä kirjoittaessa. En tiedä, sainko kaiken ylös, tai varsinkaan loogisessa järjestyksessä. Ajatukseni eivät ole niin kirkkaita kuin edellä kirjoitettu antaa ymmärtää. Pyrkimys kirkkauteen, selkeyteen, on kuitenkin kova.

Miksi kirjoitin tällaisen? Mahdollistaakseni kasvun niihin suuntiin, joihin haluan. Tutkiakseni itseäni ja elämääni, päästäkseni tarkastelemaan niitä jollakin tavalla ulkopuolelta.

Tee, vaikka kesäpäivän aktiviteettina, oma tarkastelusi. James Clear on kerännyt valmiiksi joitakin arvoja, joiden avulla harjoituksen saa alkuun. Clear myös tarjoaa ladattavan ohjeen tällaisen raportin tekemiseksi, joskaan ohjeet eivät ole kovin kummoiset. Teknisesti ajatellen tällaisen tekeminen on helppoa, mutta oman arjen pohdiskelu kylläkin paikoin haasteellista.

Mainokset