Kyvyn sietää muutoksia, resilienssin, kehittyminen tapahtuu haasteiden ja niistä palautumisen kautta.

En tiennyt tätä, kun aikoinaan aloin hypätä päättömästi erilaisiin haasteisiin. Päättömästi siinä mielessä, että päätin lähteä mukaan monenlaiseen toimintaan piittaamatta siitä, miten kovasti ne sysäisivät minut epämukavuusalueelle. Epämukavaa minulle olivat sosiaalinen kanssakäyminen ja yleisesti tekeminen – Olin ujo ja laiska. Olen niitä vieläkin pinnan alta, joskaan tuolle havainnolleni nykyään lähinnä huvitutaan.

Epämukavuusalue on toiselta nimeltään kehittymisalue. Emme tietenkään halua sinne, missä on epämukavaa. Monesti epämukavuus syntyy kuitenkin siitä, että jokin asia on meille uusi, olisi otettava askel tuntemattomaan. Entä jos en osaa? pieni mieli kysyy. Vastaa sille: Sittenpä opimme.

Kylmä avanto on useille epämukavuusalueella – Mutta myös siellä kehittyy. Monissa tutkimuksissa on todettu pikaisen kylmäaltistuksen terveyshyödyt. Avantopulahdus on hyvä vertaus kehittymisalueista yleisesti.

Ne ovat paikkoja, joihin emme ensipohtimalta halua mennä ensinkään, mutta joissa hyödyt syntyvät itsensä altistamisen, sietämisen ja asioiden ymmärtämisen kautta.

Kun olin altistanut itseni tarpeeksi usein kehittymisalueille, saatoin todeta:

Haasteisiin heittäytyminen ja niihin vastaaminen ovat nousujohtoinen spiraali – Sen myötä kykenemme vastaamaan hetki hetkeltä suurempiin haasteisiin.

Tässä on yhteistä resilienssin, josta en tiennyt tuolloin mitään, kanssa. Ehkä olen tietämättäni tarkoittanut resilienssiä; suurempiin haasteisiin tarttuminen helpottuu, kun opimme joka hetki vahvemmiksi vielä tuntemattomien tilanteiden sekä muutosten edessä. Voimamme ja uskalluksemme tarttua uusiin haasteisiin kasvaa alati.

Resilienssin kehittämisen kaavani on näinkin salaperäinen:

Laita aivot narikkaan. Sano kyllä haasteelle, salli itsellesi haasteen epämukavuuden pohtiminen vasta matkalla (silloin ei yleensä ole aikaa pohtia) – Olet maalissa pikemmin kuin huomaatkaan.

Tämä ei tarkoita, että kaikelle pitää sanoa kyllä. Heittäytymisen kanssa vähintään yhtä arvokas taito on kieltäytymisen taito.

Arjessa resilienssiä voi kehittää tekemällä pieniä asioita eri tavoin:

  1. Kulje eri reittiä töihin.
  2. Osta joku tuntematon ruoka-aine ja opettele tekemään siitä ruokaa. Ostin taannoin myskikurpitsan ja olin sen kanssa aivan paniikissa. Mitä tästä nyt voi tehdä? Siitä syntyi erinomainen sosekeitto.
  3. Kokeile jotakin uutta harrastetta. Olen kammoksunut uintia enemmän tai vähemmän aina, mutta viime keväänä otin projektiksi käydä pulikoimassa säännöllisesti. Uudenlainen tekeminen virkisti mieltä kummasti!
  4. Mene johonkin täysin uuteen paikkaan. Toista vuotta sitten keksin mennä elämäni ensimmäiseen sinfoniakonserttiin, vaikka en sinfoniaorkesterimusiikista juuri pitänyt. Nykyään nuo ovat harvinaista herkkua, ja rentoudun niissä mitä parhaimmin!

Tällaiset pienet asiat kehittävät kykyä selviytyä uudesta. Jo pienien asioiden tekeminen eri tavalla rakentaa pidemmän päälle oikeanlaista mielentilaa. Askel askeleelta kykenee kokeilemaan isompia uusia asioita. Ottamaan vastaan isompia haasteita.

Nämä askeleet, olivat ne pieniä tai suuria, ovat arvokkaita askelia. Siten pystymme tähyämään hetki hetkeltä korkeammalle. Mutta siten olemme myös satamäärin kykenevämpiä elämään läpi niiden muutosten, joita taipaleellamme tulemme väistämättä kohtaamaan.

Mainokset