Toviksi muualle kuin puhtaasti ammatilliseen mieleen, nimittäin lenkkipoluille.

Aloitin viime vuonna muutaman vuoden tauon jälkeen kestävyysjuoksun, kun lupauduin työpaikkajoukkueeseen Raumalta Poriin juostavaan Karhu-viestiin (juoksin 6,3 km osuuden). Viime vuonna tuli juostua lisäksi Porin Kuntoilijoiden Pori-juoksu (n. 10 km), Jazz-hölkkä (7,7 km) ja historian viimeinen Heikin Hölkkä (9,6 km). Juoksentelin muutaman kerran viikossa.

Tänä vuonna olin jälleen mukana Karhu-viestissä, tällä kertaa Porin Nuorkauppakamarin joukkueessa. Meillä oli viisi osallistujaa, joten juoksimme Eurajoelta Poriin. Otin 7,4 km avausosuuden haltuun ajassa 35:30 eli tahti oli omaan historiaani nähden hulppeat 4,51 min / km (12,37 km tunnissa). Kuvassa alla startti ja minä punaisissa Karhu-lenkkareissani. Artikkelikuvassa on viestijoukkueemme maalissa Porin Karhuhallissa.

karhuviesti 2017

Seuraava etappi on 13.5. juostava Helsinki City Run -puolimaraton. Juoksin sen seitsemän vuotta sitten (kylläpä aika rientää!) aikaan 01:52:57. Kahden tunnin alitus ei ole tavoitteena tällä kertaa – Juoksen tuon pikemmin kovempana harjoituksena 1.7. koittavalle Paavo Nurmi Marathonille. Maratonillekaan ei ole aikatavoitetta – jos reiluun viiteen tuntiin saan sen läpi, niin olen tyytyväinen. Pisin juoksumatkani toistaiseksi on 33 km pituinen Pirkan Hölkkä niin ikään seitsemän vuotta sitten. Sitä taivalsin hieman yli kolme ja puoli tuntia (tahtia hieman sakotti se, etten ollut juuri nukkunut edellisenä yönä).

Maratonharjoittelun keskiössä ovat pitkät lenkit, joita pyrkimyksenä olisi juosta joka viikko. Suuntaamme maratonille työkaveri Tomin kanssa ja tuossa vajaa kuukausi sitten jolkuteltiin esimerkiksi tällainen:

pitkälenkki

Pitkien lenkkien lisäksi tähtään siihen, että viikkokilometrejä tulee reippaasti. Ehkä sitä innostuu jonkinlaisen vauhtikuntojaksonkin taittamaan.

Maratonista muuten, ja ylipäätään kestävyysjuoksusta: Suvussa kulkee sydäntautirasite ja erinäisissä tarkastuksissa olen useammalta lääkäriltä kuullut pohdinnan siitä, että oikeastaan kenenkään ei kannattaisi etenkään vanhemmiten juosta pitkää matkaa tiukilla aikatavoitteilla. Lääkäriltä heltisi kuitenkin toistaiseksi lupa (sydätauti ei ole minulla manifestoitunut) maratonille, kunhan ei ennätysaikoja tavoitella. Nyt oli lisäksi maratonia varten hyvä momentum päällä, ja juoksumatka on keikkunut tehtävälistallani jo sen seitsemän vuotta (välissä oli tosin muutama vuosi, kun ajattelin kestävyysjuoksujeni olleen juostut).

Varustusta

Ostin viime vuonna Karhu-viestin jälkeen juoksukuvassa nähdyt punaiset Karhu-lenkkarit. Niillä on tullut juostua vuosi kaikenlaisessa säässä. Hyvin ovat toimineet, ja toimivat edelleen. Nyt harjoituskilometrien lisääntyessä päätin hankkia toiset tossut, sillä kenkien kierrättäminen ehkäisee osaltaan jalkavammoja ja saavatpa monot hieman taukoakin välillä, kun pareja on kaksi.

airzoompegasus

Tuoreet kengät ovat Niken Air Zoom Pegasus 33:t, joiden istuvuus on Karhuja napakampi. Ajattelin niiden näin olevan parempi ratkaisu pitkillä lenkeillä, kun jalkaterä alkaa väsyä. Uusimmassa Juoksija-lehdessä oleva suuri kenkätesti ei tosin suosita Pegasuksia niinkään pitkälle lenkille. Lehdessä luonnehditaan, että ”Pegasus on varma valinta kuntoilijan ja kilpaurheilijan jokapäiväiseen harjoitteluun”.

Vielä yhdet kengät voisi käyttöön hankkia, nimittäin em. lehdessä varsin vuolaat arviot saaneet Hoka One One Clifton 3:t. Monot ovat aivan hirvittävän massiiviset, enkä ostaisi niitä ulkonäön perusteella. Lehdessä ne on valittu kuitenkin testin yllättäjäksi ja positiivista popoissa on ”uskomaton vaimennus suhteessa keveyteen, suojaavaisuus”. Katsopa näitä monstereita:

1012046-SFON_4
Kuva: Hoka One One

Cliftonit voisivat olla jalkojeni pelastus rankempien viikkokilometrien kohdalla. Jalkateräni kun eivät aina niin tykkää noista pitkistä matkoista.

Lisäksi tarvelistalla on hyvät juoksukuulokkeet – siis sellaiset, jotka pysyvät korvissa kovassakin menossa, ja joista kuulee muutakin kuin vartaloa pitkin välittyvän askelten rahinan. Jos tiedät hyvät, niin sopii suositella.

Kesää kohden tarvitsen myös jonkinlaista mahdollisimman kevyttä aurinkosuojaa niskalle. Jos maratonpäivälle sattuu pätsipaahde, niin siinäpä on viiden tunnin taivaltamisen jälkeen muutoin helotus kohdillaan.

Lisätty 1.5.2017:

Hoka One One Clifton 3 arvio

hokahoka

Hankin Clifton 3:t joitakin viikkoja sitten ja mohlot, näin tuttavien kesken, ovat olleet käytössä nyt muutamilla lenkeillä. Mitään viimeistä totuutta en tämän perusteella voi sanoa.

Ensimmäisenä kengät olivat kokeilussa Porin metsän maastopoluilla – Sinne nämä eivät sovi ollenkaan (kukaan ei tosin niin ole väittänytkään). Korkeampi pohja aiheuttaa sen, että kun jalka tulee kantillaan alas, niin nilkka saa vielä asteen enemmän vääntömomenttia kontolleen. Vaimennusominaisuuksista ei myöskään ole paljon iloa pehmeällä alustalla.

Asfaltilla juokseminen ei ole niin pilvien päällä leijailua, mitä joissakin arvioissa on todettu. Kantaosa on pyöristetty, joten kannan kautta astuessa rullaaminen tapahtuu mukavasti. Juoksen päkiävoittoisesti, joten tuo ominaisuus jää hyödyntämättä. Raa’asti arvioiden pohjan ominaisuuksista jää minulla hyödyntämättä 2/3.

En ole tätä kirjoittaessa juossut pitkää lenkkiä Cliftoneilla, mutta veikkaan, että nämä ovat omiaan sellaisissa 20+ kilometrin vedoissa. Minulla alkaa tekniikka pettää hieman jo siellä 15 kilometrin lukemissa ja askellus siirtyy päkiältä lähemmäs kantaa. Sen seurauksena polvet ja selkä alkavat väsyä. Silloin Cliftonin vaimennuksista alkaa arvatenkin olemaan hyötyä.

Plussat ja miinukset

+ Paksulti vaimennusta, mutta silti todella kevyet.
+ Pitkillä lenkeillä potentiaalisesti polvien ja selän pelastus (tämä siis vielä testaamatta).

− Ei maastoon.
− Päkiävoittoisella juoksutekniikalla alle 15 km lenkeillä suurin osa hyödystä jää käyttämättä.
− Hinta toistaiseksi varsin korkea (edullisin bongaamani hinta 139 €).

Mainokset