Kirjailin aiemmin alkuvuoden juoksukuvioista ja tuolloin seuraavana etappina oli HCR-puolimaraton. Nyt sekin on juostu.

Ilmoitin järjestäjälle ajakseni alkuun kaksi tuntia 30 minuuttia, mutta korjasin ennusteen myöhemmin tuntiin ja 50 minuuttiin. Edellä viittaamassani kirjoituksessa totesin tosin, että kahden tunnin alitus ei ole tavoitteena. No, olihan se sittenkin.

Valmistautuminen

Noin kuukausi on tullut treenattua kesän Paavo Nurmi Marathonille, joten sikäli juoksukilometrejä oli tullut kivasti mittariin. Puolimaratonin mittaisia lenkkejä tuli ennen HCR:ää kolme kappaletta – Joskin niiden vauhti oli luokkaa 6:30 – 7:15 min/km, ehkä hitaampaakin.

Kokemusjännitys on omiaan pilaamaan yöneni. Tiedäthän, sellainen kutina, kun seuraavana päivänä tapahtuu jotakin uutta ja jännää ja erilaista.

Perjantaina tein peliliikkeen ja join aamukahvia lukuunottamatta kofeiinitonta kahvia. Luulin tulevani kipeäksi, kun lihaksissa ja ajatuksissa ei ollut niin paljon terää, mutta sitten tajusin sen menevän kofeiinittoman piikkiin. Kun kofeiinia ei virrannut veressä, sain nukuttua perjantain ja lauantain välisen yön mainiosti.

18422369_10155403379579189_7886860478827107079_o.jpg

Lauantaiaamuna söin ison puuroannoksen ja pari kananmunaa. Olin buukannut paikan Kankaanpään maratonjuoksijoiden järjestämästä yhteiskuljetuksesta ja matka alkoi yhdeksältä. Yhdentoista kieppeillä pysähdyttiin tauolle ja tankkasin myös siinä yhteydessä ison annoksen puuroa.

Matkaeväinä oli pari banaania, sipsejä ja pähkinöitä. Noin tuntia ennen starttia join vielä kupillisen kahvia ja söin banaanin.

tiimi

Meillä oli Porin Nuorkauppakamarin muutamia vuosia toiminnassa olleen lenkkiporukan tiimoilta kolme juoksijaa mukana. Lauran ja Antti-Jussin kanssa teimme valmistelut ja kaverit kävivät sitten lähettämässä minut ensimmäisenä meistä matkaan. Kuvassa alla lämmitellään lähtöalueella.

20170513_150859.jpg

Matkaan!

Tavoiteaikani mukaisesti lähtöryhmäni oli kolmas ja lähtöaika 15:20. Lähtö oli ruuhkainen ja vaikka koetin sijoittaa itseni ryhmän keskivaiheille, oli ensimmäinen kilometri välillä jonottelua ja jarruttelua – Loppuaikaa ajatellen kriittisemmät syyt olivat toki toisaalla.

Reitti kulki Töölön kisahallin maastoilta eduskuntatalolle päin ja kaartui sitten ennen Kamppia Ruoholahden suuntaan. Tämä ensimmäinen kaupunkikolmannes oli reitin antoisin osuus. Tosin ehkä siksi, että ensimmäiset kuusi kilometriä olivat silkkaa herkuttelua vauhtimielessä.

Tavoiteaikani mukaisesti tarkoitus oli taivaltaa kilometri 5:30 minuutin keskivauhtia. Kuuntelin Endomondolla kilometriaikoja. Ensimmäinen kilometri meni Endomondo-mittauksessa kahdeksaan minuuttiin, koska laitoin mittauksen rullaamaan muutama minuutti ennen starttia. Kilometrit kahdesta viiteen menivätkin sitten aika haipakkaa:

  • 2. km – 5:05 min / km
  • 3. km – 4:57 (!)
  • 4. km – 5:07
  • 5. km – 5:03

kilometritahti.jpg

Hip-hap-hop!

Kilometrien 7 – 12 ajan sain pidettyä tahdin keskimäärin 5:30-lukemissa.

Tarkoitukseni oli juosta lyhyellä askeleella ja tiheämmällä rytmillä. Tämä osoittautui yllättävän hankalaksi, kun suurin osa ympärillä juoksevista otti reilusti pidempää askelta hitaammalla rytmillä.

Minun pitikin keskittää katseeni muiden jalkojen sijaan horisonttiin ja toistella kilometri toisensa perään päässä hip-hap-hop, jotta sain askeleeni rytmitettyä kohdilleen.

Reitin varrella oli virallisia kannustuspisteitä sekä myös paljon muita kannustajia.

Erityisesti mieleen jäi mustiin talvitvaatteisiin pukeutunut japanilaisturistien ryhmä, joka tuli reitin jossakin vaiheessa vastaan. He tsemppasivat iloisesti juoksijoita – sekä ottivat toki kuvia, minkä ehtivät.

Hiipuminen

Kolmannentoista kilometrin juoksin aikaan 5:42 ja siitä alkoi vauhdin hiipuminen. Seuraavat kaksi kilometriä kellottuivat aikaan 5:55. Kuudennentoista kilsan ajaksi Endomondo ilmoitti tylysti 6:11 min.

Jalat, lihakset ja keuhkot tuntuivat kestävän, mutta vatsan ja myöhemmin hartioiden puolella oli ongelmia.

En tiedä, johtuiko asia tankkauksesta vai mistä, mutta puolessa matkassa vatsaa alkoi kivistää ja turvottaa. Viimeistään viidennentoista kilometrin kohdalla kädet alkoivat puutua ja hartiat tuntuivat olevan aivan jumissa (vaikka koetin välillä rentouttaa niitä sekä puristella käsiä nyrkkiin).

Loppua kohden totesin, että hitot kivuista, annetaan mennä vaan. Sain kiristettyä kilometriaikoja 10 – 20 sekunnilla. Stadionille saapuessa laitoin urun auki.

Vihdoin maalissa – 1:57:48!

18424039_10154778764968983_3720400617532299449_n.jpg

Maalin jälkeen suuntasin huoltoalueelle, jossa käteen lyötiin muun muassa banaania, vettä, palautusjuomaa, alkoholitonta olutta ja jäätelöä. Sitten suuntasin varustealueelle hakemaan romppeeni ja keräilemään itseäni viereiselle tekonurmelle.

Kipaisin suihkussa uimastadionilla ja menin odottelemaan myöhemmin lähteneitä juoksukollegoja maalialueen läheisyyteen. Pian koko jengi oli kasassa ja saimme napattua virallisen mitallikuvan.

Ajaksi kellottui pari minuuttia alle kaksi tuntia. 1:50-tavoite jäi siis kahdeksan minuutin päähän. Oma ennätykseni seitsemän vuoden takaa jäi sekin noin viiden minuutin päähän. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen suoritukseen sekä hienoon juoksukokemukseen.

Erityisen tyytyväinen olen Lauraan ja Antti-Jussiin, jotka eivät olleet moista matkaa aikaisemmin taivaltaneet.

Vielä virallista statistiikkaa:

hcr2017stats2

Summaus omasta juoksusta

+ Hyvä unitaktiikka ja riittävästi lepoa tapahtumaviikolla (juoksin vain yhden neljän kilsan herättelevän lenkin ja tein muutamia kävelylenkkejä).
+ Suht ok ravintovalmistautuminen – Joku tosin tökki vatsassa, ehkä se oli tuntia ennen lähtöä nautittu banaani. Tämä ei tosin vaivannut kuudella ensimmäisellä kilometrillä vaan vasta ensimmäisen tankkauspisteen jälkeen.
+ Alkumatkasta hyvä tahti ja omassa suunnitelmassa pysyminen.
+ Ohitukset ja kaistanvaihdot onnistuivat herrasmiesmäisesti: Katsoin taakseni ja näytin kädellä vilkkua, kun olin vaihtamassa kaistaa.
+ Alkuvuodesta hankitut Oakleyn urheilulasit toimivat myös kovemmassa ja pidemmässä juoksussa erinomaisesti (juoksun varrella näin parikin kaveria, jotka joutuivat kuljettamaan laseja käsissään, kun ne liukuivat nenältä pois hien virratessa).
– Suunnittelin, etten juo juomapisteillä urheilujuomaa, mutta joinpa sittenkin. Tämä saattoi olla suorituskyvyn kannalta hyvä juttu, mutta olisi pitänyt testata urheilujuoma jo ennakkoon (en käytä urheilujuomia yleisesti ottaen ollenkaan).
– Lähdössä olisi pitänyt ryhmittyä aikaisemmaksi.
Niska ja hartiat olivat jumissa – Ensi kerralla niska-hartiahieronta ennen pidempää juoksutapahtumaa!
– Lopussa olisi voinut kiristää tahtia enemmänkin – Tässä lähinnä pää laittoi jarrua peliin, vaikka jalat olisivat kestäneet.

Summaus tapahtumasta

+ Erittäin sujuvat järjestelyt: Varusteiden säilytys, arvotavarasäilytys, kilpailukilkkeiden nouto (itse sain ne jo yhteiskuljetuksessa, mutta homma näytti sujuvan kisahallilla hyvin), lähtöryhmitykset, huolto, ajanotto ym.
+ Kokonaisvaltaisen hyvä meininki tapahtumassa & juoksemisen ilo.
+ Reitti oli kiva yhdistelmä kaupunkia, metsää, asfalttia, soratietä sekä mäkiä.
– Isoissa tapahtumissa osallistujille voisi teroittaa juoksuetikettiä: Että ei tulla päälle ohitettaessa; ei spurttailla alamäkeen joukon tukkeeksi, jos ei sitten jakseta juosta tasaisella samaa tahtia jne.
– Pieni kosmeettinen miinus tulee kahdesta juomapisteestä, joiden jälkeen tuli alkamäki: Alamäet olivat täynnä pahvimukiroskaa ja jalkoihin oli katsottava erityisen tarkasti. Ajatus näissä oli ehkä se, että juomapisteiltä pystyttiin tsemppaamaan jaksaa, jaksaa, alamäki tulossa!

Kokonaisuudessaan Helsinki City Run on erittäin hyvin järjestetty hyvän mielen juoksutapahtuma. Jos puolimaratonkokemus kutkuttelee, niin – vaikka kokemusta muista tapahtumista ei olekaan – suosittelen lämpimästi aloittamaan tästä!

Mainokset