Taustatiedoksi: Meille syntyi muutaman kuukauden sisällä tästä kirjoituksesta maailman mahtavin lapsi.

Syystä tai toisesta totesin aikoinaan, että en halua lapsia. Se ei ollut totuus. Oikeastaan en ollut asiaa juuri ajatellut. Myöhemmin ajattelin. Lapsen haluaisin, mutta vasta sitten, kun pystyn mahdollistamaan lapselle jollakin tavalla vakaat puitteet. Että opinnot ovat takanapäin ja toimeentulo on turvattu. Tiedän tätä näkökantaa kritisoitavan yhteiskunnassa, jossa ensisynnyttäjien keski-ikä nousee jatkuvasti.

Lapsen saamiseksi tarvitaan tietenkin myös tuleva äiti. En ajatellut sellaista, tai edes tulevaa vaimoa, hakevani (jo hääblogissamme kirjoitin, että en ollut kuvitellut koskaan meneväni naimisiin). Jonkin ihmeen seurauksena löysin kuitenkin sydämellisen, älykkään, kauniin ja osaltaan samanlaisen arvomaailman omaavan naisen, jonka aviomies sain pian olla. Ja jonka kanssa sittemmin alkaisimme odottaa lasta.

Olen halunnut olla täysillä mukana raskaudessa. Lukemistani odotusoppaista ja vastaavista olen lukenut, että isä jää väkisin etäiseksi raskaudesta, koska ei esimerkiksi tunne tämän liikkeitä (paitsi silloin, kun vauva tuntuu pyrkivän vaimon kyljestä läpi). Että isä on se, joka hankkii ja rakentaa hilavitkuttimia ja laittaa auton kuntoon lasketun ajan lähestyessä. Äiti voi perehtyä lastenvaunuihin ja muihin, isä voi ehkä ostaa ja kyyditä ne. Isästä on maalattu äitiä tunteettomampi, mutta ehkä käytännönläheisempi kuva.

En ole autoileva isä. Minulla ei ole autoa saati ajokorttia. Vertailin etunenässä lastenvaunuja, ja menimme yhdessä niitä ostamaan. Oli hienoa löytää sellaiset käytettynä. Lastentavarabisnes porskuttaa aivan uskomattomalla voimalla. Sitä pyörrettä olemme pyrkineet välttämään. Käytettynä on muutamia harsoja ja yhtä pehmolelua lukuunottamatta kaikki muukin tavara hankittu.

Olen halunnut olla mukana kaikissa ultraäänikuvauksissa ja neuvolakäynneissä. Yhdellä lääkärikäynnillä en ollut mukana. Olen lukenut kaikki neuvoloiden oppaat ja pari kirjaa isyydestä. Koetan huolehtia siitä, että Salla syö paljon marjoja ja muuta terveellistä sekä ottaa probioottinsa (todellisuudessa unohdan ne itse, jos Salla ei muistuta).

Osallistumme myös synnytysvalmennukseen, jota on yhteensä viisi kertaa. Jo parilla olemme saaneet todella arvokkaita vinkkejä ja ajatuksia. Pienessä ryhmässä on kuullut myös hienosti toisten kokemuksia ja mietteitä (mukana on sekä ensikertalaisia että jo kolmansia lapsiaan odottavia).

Olen mukana monenlaisissa toimissa, mutta olen tehnyt myös itselleni selväksi, että lapsen kaltainen ihme, pienen ihmisen kasvun seuraaminen, menee paljon edelle. Se on tarkoittanut jo nyt monenlaisista asioista luopumista (kalenterinihan on klassisesti aina vajaan vuoden eteenpäin varsin täynnä), mutta se ei haittaa. Sallan kanssa sovimme sitten aikanaan, miten pystymme uudessa tilanteessa huolehtimaan lapsen hyvinvoinnin lisäksi sekä parisuhteen yhteisestä että meidän kummankin omasta hyvinvoinnista. Kehittyvä vauva tulee saamaan paljon rakkautta, läheisyyttä, leikkejä ja turvaa, se on varmaa.

Minulle vaimo ei ole raskaana ja hoitaa itse omat kremppansa. Minulle me olemme yhdessä raskaana ja haluan helpottaa Sallan oloa niin paljon kuin suinkin. Olen sanonut, että jos minun olisi mahdollista olla raskaana Sallan sijaan, olisin.

Mainokset