Kirjoitus on julkaistu alun perin Porin yliopistokeskuksen UCPori News -julkaisussa.

Sitä minä vaan halusin sanoa, että ihan hirveän nopeaa on muutos. Sen paljon puhutun digitalisaation myötä, ja muutenkin. Työelämäkin tuntuu muuttuvan nopeampaa vauhtia kuin vaseliinilla voideltu Pendolino sellaisena päivänä, kun veeärrällä menevät asiat hyvin.

Tai mistäs minä tiedän, vaikka olisi aina muuttunut. Arvelen kyllä, että muutoksen nopeus on verkkottuneessa ja kansainvälisessä maailmassamme kasvanut pärähdysmäisesti. Muutosta itsessään on toki aina ollut. Vain muutos on pysyvää, on kuullut saarnatun jo iät ynnä ajat.

Kahdenlaista voi karkeasti ottaen olla asenne muutokseen. Semmoista, että minähän en tästä hievahda. Minulle on koulussa opetettu, että asiat on just tällä tavalla. Aina olen aamupuuroni siitä Tötterströmin Peten kioskilta ostanut.

Jääkö puuro syömättä, jos Pete laittaa pillit pussiin ja lähtee Kanarialle viettämään eläkettä? Siinä voipi kalpaten käydä.

Sitten on semmoista asennetta, että niin se maailma muuttuu, joten muututaan ja ihmetellään mukana. Että tämmönen kiva digitalisaatiokin tuli tähän. Että onpa helppoa sitten, kun vessalukemisto löytyy tabletin applikaatiosta, ja vessapaperikin.

Uteliaisuus ainakin on toimiva asenne muutoksessa. Ja oppimisen nälkä. Ainakin markkinoinnin maailma on vauhdissa. Olisi Jani-poika vieläkin voikääreen mainosta rassaamassa, jos ei olisi opiskellut hanakasti näistä sosiaalisen meedian meiningeistä ja sellaisista ihan oma-aloitteisesti. Mutta ei siksi, että pakotettiin, vaan kun kiinnostaa ihan hirveästi. Mutta se olisi oman tarinan aihe. En tosin olisi voikääremainoksenkaan parissa, kun ei ehkä niin pölhöä yritystä enää löydy, että olisivat minut siihen hommaan palkanneet.

Darwinin Charles on kaikenlaista viisasta touhunnut ja sanonut. Senkin, että ei meidän selviytyminen riipu hauiksen paksuudesta tai älynystyröiden määrästä. Selviytyminen riippuu kyvystä sopeutua. Että tarvitsetko verenpainelääkettä, jos Valtion Rautatiet tekee tepposensa. Vai pystytkö avoimin mielin katsomaan, että no otetaanpa tuosta sitten resiinaa alle. Tai että jos Pete lähtee etelän lämpöön, niin jääkö aamupuuro kokonaan syömättä.

Tai että kun Kotlerin markkinointiraamattu sanoo, että tuote pitää markkinoida tällaisen nätin pastellisävyisen kaavion mukaan, mutta sitten se ei koskaan tosimaailmassa onnistukaan. Kipeää tekee hakata päätä seinään jo yhden kerran.

Niin minä sanoisin, että kun utelias on, ja nälkäinen, niin se on maailmassa työelämineen paljon arvokkaampi eväs kuin se numero, jonka sai siitä markkinoinnin kurssista, jossa opeteltiin ulkoa Kotlerin nätti pastellinsävyinen kaavio.

Jani Wahlman

Kirjoittaja on opiskellut Porin yliopistokeskuksessa kauppatieteitä ja digitaalista kulttuuria ja pitää itseään UCPori-fanina.

Mainokset