Eheys tarkoittaa sitä, miten hyvin tekemiset ovat linjassa ydinarvojen kanssa. Kirjailin ensimmäisen tällaisen James Clearin mallin mukaisen raportin viime vuonna.

Ideana on vastata kolmeen kysymykseen, ja peilata niiden kautta vuotta.

Mitkä ovat niitä ydinarvoja, jotka vievät elämääni eteenpäin?

Mitkä ovat kolmesta viiteen keskeisintä arvoa, ja mitkä ovat niihin ohjaavia kysymyksiä.

  • Hyvinvointi ja tasapaino
    • Olenko levännyt tarpeeksi?
    • Valitsenhan elämän sisällöt niin, että ne ovat pitkässä tähtäimessä tasapainossa?
      • Teenhän sellaisia valintoja, jotka ottavat huomioon myös huomisen?
    • Tulevathan tärkeimmät asiat ensin?
      • Tiedänhän, mitkä ovat tärkeimpiä asioita?
    • Teenhän itseni näköisiä asioita?
  • Perhe ja arki
    • Onhan meillä ollut yhteistä aikaa?
    • Priorisoinhan perhettä ja arkea usein ylitse vähemmän tärkeiden asioiden?
    • Mitä voin tehdä parantaakseni arkeamme?
  • Yhteistyö ja verkostot
    • Olenhan ollut mukana tekemässä asioita yhdessä?
    • Olenhan muistanut käydä myös ihmisten ilmoilla?
  • Oppimisen ja kokemusten nälkä
    • Annanko jonkin estää kasvuani?
      • Olenko antanut pelkojeni estää minua oppimasta, kokemasta tai kokeilemasta?
    • Muistanko kyseenalaistaa totunnaisia viisauksia ja – ennen kaikkea – itseäni?
    • Otanko vastaan uusia haasteita?
    • Mitä uutta ja erilaista olen oppinut ja kokenut?

Jos en voi hyvin, en jaksa tehdä muita tärkeitä asioita – niin rutiiniluontoisia kuin eteenpäin vieviä pienoisseikkailuja. Jos en voi hyvin, en voi auttaa muita ympärilläni voimaan hyvin.

Arki oli minulle ennen jokin tylsä ja harmaa pakollisuus. Pyrkimys oli minimoida arkea, ja maksimoida jonkinlaisia sankaritarinoita. Arki on silti väistämättä läsnä, ja se on aina suuremmassa roolissa kuin sankaritarinat. Miksi arjesta ei siis voisi nauttia, miksi siihen ei siis kannattaisi panostaa? Sallan ja pojan kanssa meillä on upea arki, perheestä saan suurimpia voimiani. Vuoden ehein, upein & mahtavin asia olikin elämäniloisen ja uteliaan poikamme odotus sekä syntymä.

23154786_10155928705234189_5668388971646757545_o

Olen jollakin tasolla erakkoluonne. Tykkään puuhastella itsekseni vaikkapa kirjoittamisen äärellä. Silti kaikki hienoimmat jutut tapahtuvat yhteistyössä muiden kanssa. Verkostoitumisen suola on siinä, että saa oppia tuntemaan mitä erilaisimpia upeita ihmisiä; nähdä heidän potentiaalinsa, ja lopulta ehkä päätyä tekemään yhteistyötä.

Jatkuva oppiminen ja uudet kokemukset ovat olleet keskeisiä arvojani pitkään. Tätä tarvitaan yhtä paljon kuin arkea ja rutiineja. Uuden edessä usein pelottaa, eikä aina jaksa. Silti aina on jälkeenpäin tullut todettua, että olipa mahtavaa kun lähdin tähänkin.

Miten elän ja työskentelen ehyen elämän kanssa juuri nyt?

Hyvinvointi ja tasapaino

Levon merkitys on korostunut entisestään. Työt, vauva-arki, juoksuharraste, kouluttaminen ja kouluttautuminen sekä monet muut asiat uuvuttaisivat nopeasti, jos yrittäisin selvitä neljän tunnin yöunilla. Unen ja levon merkityksestä on alettu puhua vihdoin enemmän. Minulle tämä on ollut keskeisin asia vuosia. Pojan syntymän myötä kiristelin hampaitani siitä, miten voin saada kahdeksan tuntia laadukasta unta palloon joka yö. En ole saanut (Salla on saanut vielä vähemmän), mutta pyrin ottamaan muutoin levollisemmin.

22829290_10155917549944189_1027435299891460559_o

Liikuntaa olen ehtinyt harrastaa ihan hyvin. Muutaman vuoden keskittyminen lihaskuntotreenailuun on kääntynyt juoksemisen priorisointiin. Viime kesänä juoksin vihdoin ensimmäisen maratonin. Päämatka on silti 10 km tai puolimaraton. Ensi vuodeksi olen ilmoittautunut jälleen Paavo Nurmi Maratonille, sillä se juostaan 18.8.2018 – ja kahdeksan on onnennumeroni. (Kaikenlaisia perusteluja sitä kuuleekin.) Pyrin käymään kerran viikossa salilla tekemässä töitä raskaiden painojen kanssa. Kotona sitten liikkuvuusjuttuja ja sellaista.

Tärkeimmät asiat tulevat ensin. Siksi lopetin muutamia vuosia kirjoittamani kahviblogin julkaisun sekä jättäydyn erään yhdistyksen hallituksesta pois vuoden lopuksi. Nuorkauppakamarin saralla en hakenut itselleni ensi vuodelle virkaa (nelivuotinen putki takana), vaan keskityn pojan kasvun ihmettelyyn. (Jotakin kamariharrasteen saralla tulee kuitenkin tehtyä, siitä lisää ehkä myöhemmin.) Olen myös joutunut ja halunnut sanoa ei viime aikoina useammin kuin kenties koskaan aikaisemmin.

Perhe ja arki

Perheen ja arjen, ja Sallan tukemisen, priorisointi näkyy esimerkiksi omien kalenteriaktiviteettien siistimisessä. Perheemme on elämisen ja olemisen vahvin perusyksikkö. Se antaa kaikkein eniten takaisin suhteessa siihen, mitä siihen laittaa.

Koetan pitää perheen rahatalouden kasassa, ja sijoittaa myös tulevaisuuteemme.

Koetan myös varmistaa osaltani, että Sallalla on aikaa ja mahdollisuuksia sekä levätä että käydä rakkaissa harrasteissaan. Lähellä asuvat isovanhemmat ovat olleet tässä kuitenkin se merkittävin apu.

Luen pojalle kirjoja, ja selitän, miten shakin säännöt menevät. (Selitys ei kiinnosta, shakkilauta näyttää sen sijaan olevan hypnoottinen. Se ei tosin vedä vertoja jääkaapille tai ruokapöydän jalalle.)

Yhteistyö ja verkostot

Olen saanut tehdä yhteistyötä muun muassa Porin Seudun Ekonomien hienossa tiimissä ja nuorkauppakamariharrasteen saralla mitä erilaisimmissa joukoissa. Yhteistyön tekeminen on ollut vähemmän ”hands on” kuin olisin ehkä halunnut. Syynä tähän ovat vain ja ainoastaan omat aikatauluni. Käsinkosketeltavia projektitoteutuksia on tarjolla, mutta tällä hetkellä pystyn osallistumaan yhteisponnisteluihin lähinnä vain virtuaalisesti ja joidenkin tapaamisten kautta. Sekin on tietenkin parempi kuin ei mitään.

Ihmisten ilmoilla olen niin ikään käynyt mahdollisuuksien sallimissa rajoissa. Pidän syvällisistä ja ammatillisista keskusteluista kovin, ja olenkin onnistunut järjestämään muutaman lounastapaamisen ammatillisen sparrauksen merkeissä. Ensi vuonna saan olla mukana Suomen Mentorien mentorointiohjelmassa, ja sen odotan antavan tälle saralle paljon.

Oppimisen ja kokemusten nälkä

Suoritin tänä vuonna muutoksenjohtamisen kurssin kauppakorkeakoululla tutkintoa täydentävänä opintona. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kursseilla on tullut piipahdettua ainakin kolmena viikonloppuna. Sain olla mukana Porin yliopistokeskuksen mentorointiohjelmassa jo toista kertaa. Suoritin EA1:n. Sain virallisesti taskuuni FM-tutkinnon. Tämänkaltaiset asiat tuntuvat joskus väsyttäviltä. Ei jaksaisi, helpompaa olisi olla menemättä. Oppiminen ja uudet kokemukset ovat kuitenkin olleet erittäin tärkeitä. Ne ovat pitäneet kiven vierivänä. MPK-asiat ja koko reserviläistoiminta on minulle varsin uusi tuttavuus, ja mukaanlähtemisessä oli oma (pääni sisäinen) kynnys. Hienoa on kuitenkin ollut!

22553205_10155887234114189_7757226914947188750_o

Merkittävimmin oppimista on tapahtunut tietenkin päivätöissä Elinarilla. Digitaalisista tohinoista vastaavana markkinointipäällikkönä olen kokeillut monenlaisia juttuja, hylännyt toimimattomia, ja integroinut toimivia hiljalleen kokonaisuudeksi. Uudistimme koko nettisivustomme tänä vuonna, ja sitä myötä myös paljon digitaalisen markkinoinnin tekemisen tapaa.

17621763_10155258754849189_6659990443461459906_o

Koulutuksia olen saanut vetää tänä vuonna useita (mm. koulutuskeikan Keski-Suomessa ja bloggausinspiraatiokoulutuksen IBM:llä). Erityisesti henkilöbrändäys ja siihen liittyvät asiat ovat kiinnostaneet. Myös konsultointeja on tullut annettua. Nämä ovat aina itsellekin oppimisen paikkoja, ja on erittäin mielenkiintoista päästä näkemään ja kuulemaan esimerkiksi erilaisten yritysten haasteita digitaalisen markkinoinnin parissa.

Miten voin asettaa tulevaisuudessa riman korkeammalle?

Ensiksi tulee kysyä, miksi rima tulisi asettaa korkeammalle? Ja voiko sitä jatkuvasti korkeammalle edes asettaa? Toisaalta jatkuva ihmisen kasvu on kyllä mahdollista, kovin suotavaa ja innostavaa.

Hyvinvoinnin ja tasapainon kanssa olen onnistunut viime vuosina melko hyvin. Sallan mukaan emme nykyään syö niin terveellisesti (= niin paljoa kasviksia) kuin ennen. Toisaalta olemme vähentäneet myös punaisen lihan syöntiä sekä rasvan käyttöä melko paljon.

Koko perheen tasapainoa täytyy pystyä parantamaan lähinnä siten, että Salla saa levättyä ja osallistuttua projekteihinsa enemmän.

Yhteistyön tekemisen ja verkostojen kutomisen mahdollisuudet ovat toistaiseksi rajoittuneemmat, mutta eri yhdistyksissä vaikuttamalla ja erilaisiin tilaisuuksiin osallistumalla pidän huolen näiden asioiden toteutumisesta ainakin nykyisenkaltaisesti.

Oppimisen ja kokemusten rimaa voi hilata korkeammalle monin tavoin, mutta ehkä senkään aika ei ole juuri nyt. Nykyinen taso tuo jo varsin paljon uutta arkeen.

Kysyin Sallalta, mitä mieltä hän on tästä. ”Lapsi on suurin kasvun paikka, ja haaste, joka on otettu yhdessä vastaan”, kuului vastaus.

Ensi vuoden riman korkeus muodostuukin siitä, miten voin olla mahdollisimman hyvä isä ja aviomies.

Mainokset