Juoksumotivaation ylläpitäminen ei ole itsestäänselvyys. Motivaatiota koetellaan erityisesti talven pimeillä säillä, pakkasten paukkuessa. Ja sitten perään loskakasoilla sekä lonkeron värisellä taivashunnulla. Kapuloita laittavat rattaisiin myös sairastelut, työ- ja perheaikataulut ja yleinen jaksaminen. (Tänään en viitsikään mennä lenkille on aika yleinen hokema päässäni, apukeino siihen alempana.)

Olen onnistunut pitämään juoksumotivaation yllä kymmenisen vuotta, siitä alkaen, kun pikkuvarpaani harrasteelle annoin (ja se vei koko jalan). Välillä tosin vaihdoin kestävyysjuoksusta pääasiassa ylämäki-intervallivetojen hapottavaan harrasteeseen. Vähintään kahdeksan vuotta olen kuitenkin ollut kiinni kestävyysjuoksussa ja melko runsaissa kilometreissä.

Olen mukavuudenhaluinen ihminen. Aika heikko kombo juoksentelun kanssa: Lenkillä pari ensimmäistä kilometriä ovat ihan mukavia. Rennommilla lenkeillä fiilis on ihan kiva. Suurimman osan ajasta ja kilometreistä kuitenkin keuhkot jauhavat ahdistustiloja hipoen, jalkapohjien tuntuma on kuin hiomakoneen nauhalla seistessä, pohkeita polttelee, nilkkaa särkee, hartioissa ei kulje veri, sormia pistelee.

Olepa siinä mukavasti sitten.

Lenkin jälkeen olo on kuitenkin kuin voittajalla. Ja toisekseen: elämä tarvitsee kontrasteja! Kun kilometrejä kertyy kuukaudessa sata ja vuodessa tuhat, on ihmeteltävä: Minäkö nämä juoksin?

Eivät kuitenkaan ne kilometrit, vaan mitä ne tekevät: Lanttu leikkaa paremmin, arjessa jaksaa hienommin, kroppa pysyy kunnossa, mielenterveyttäkin happihyppely varmasti edistää, ja ihmissuhteita.

Näistä tulee suurin motivaatio. Ja siitä, miten huomaa kehittyvänsä.

Sitä on myös oppinut, että epämukavaakin ponnistelua isot tavoitteet tarvitsevat. Siinä määrin juokseminen on kuin mielekäs elämä pienoiskoossa ja yksinkertaistettuna.

Yksinkertaisessa lajissa on tosin paljon nyannseja. Oma nyanssinsa on välineurheilun saralla, mutta haluan pitää harrasteen mahdollisimman yksinkertaisena.

Joillekin välineet tuovat motivaation. Minullekin kyllä siltä osin, että toimiva juoksutakki vetää lenkille mieluummin kuin hengittämätön muovisäkki. Tuoreet kengät kutsuvat askeltamaan tehokkaammin kuin vuosia poljetut tossut. Korvissani on kuulokkeet, joiden kautta kuulen kilometriaikani. Olen jossain määrin mittausorientoitunut kaveri, tulokset motivoivat. En silti tarvitse uutta juoksukuontaloa pari kertaa vuodessa – Olen juossut pääasiassa samoilla kamoilla melkein koko harrasteen ajan. Lähinnä hankinnat ovat kohdistuneet kenkiin.

Yksi itseäni suuresti motivoiva tekijä: Hyväntekeväisyys. Laitoin 1.2. pystyyn keräyksen Lastenklinikoiden kummeille ja lupasin juosta kilometrin jokaista lahjoitettua euroa vastaan – Olen juossutkin suurimman osan kilometreistä (ks. bloggauksen alaosa). Lenkille lähtee entistä mieluummin, kun taustalla on hyväntekeväisyysulottuvuus. Lahjoita edellisestä linkistä varoja Kummien hienoon toimintaan – ja minulle kilometrejä juostavaksi. Tai laita pystyyn oma keräys!

Tänään en viitsikään mennä lenkille -syndrooma

Olen sopinut Sallan kanssa, että menen lenkille heti töistä tultuani. (Kannattaa sopia aikataulut selviksi ennakkoon.)

Työmatkaa taivaltaessani mielessä kaikuu kaikenlaista: Aika kylmä täällä, ehkä en tänään juoksekaan. Mutta kyllä juoksu lämmittää. Niin, mutta nilkkaankin koskee. No, ei niin pahasti että se juoksua haittaisi. Niin, mutta ehtisi paremmin lukea kirjaa, jos ei menisi lenkille. Ehtii sitä myöhemminkin. Jääkaapissa odottaisi se kakkupala…

Reseptini tähän: Menen kotiin. Annan halit ja pusut. Vaihdan juoksuvaatteet päälle. Kengät jalkaan. Ulos. Juoksen kilometrin. Sen jälkeen avaan ajatukseni: Nyt saa mieli kertoa vapaasti kaikki vasta-argumenttinsa. Olen niitä kohtaan nyt satamäärin vahvempi, ja lenkki kulkee.

Vinkit (juoksu)motivaation pitämiseksi ylhäällä

Edelliset summattuna:

  1. Ajattele pitkää tähtäintä, osallistu vuodessa vaikka pariin tapahtumaan ja ota ne välietapeiksi upealla kokonaismatkalla. Älä keskity hetken tuskaan, vaan pitkän ajan tuloksiin kehossa, mielessä (ja vaikka mittareissa, jos ne motivoivat). Pyrin ilmoittautumaan pariin tapahtumaan vuoden varrella mahdollisimman aikaisin, jotta minulla on päämääriä, joita kohti taivaltaa.
  2. Hanki hyvät varusteet. Jotkut pystyvät temmeltämään varusteista riippumatta. Jos se ei onnistu, panosta varusteisiin. Jos esimerkiksi tykkäät kuunnella musiikkia juostessa, hanki hyvät musakamat. Panostat samalla motivaatioosi.
  3. Mittaa lenkkejä, jos se motivoi. Endomondolla, Sports Trackerilla, kynällä paperille, Excel-taulukkoon; tyyli vapaa. Ajattelin aikoinaan, että mittaaminen on kohdallani turhaa, mutta en voi kieltää, etteivätkö kuukausittaiset kilometrisaldot tai vaikkapa 10 kilometrin ennätysaika motivoisi.
  4. Suunnittele, aikatauluta ja sovi lenkit ennakkoon. Tämä on etenkin perheellisten kohdalla tärkeää. Kun minulle tulee juoksutapahtuma kalenteriin, mietin sille tavoitteen ja täytän kalenteria tapahtumasta tähän päivään asti takaperin harjoitteita suunnitellen.
  5. Vaienna kitisevä ja mukavuudenhaluinen mieli: Laita ajatukset sulkutilaan ja juoksukamat päälle. Juokse kilometri ja aikaisintaan vasta sitten salli mielellesi kitinän mahdollisuus. Jos se kitisee ja käännyt kohti kotia, salli seuraavalla kerralla mielen pulinat vasta kahden kilometrin päästä.

Ja kas; nämähän sopivat vinkeiksi monenlaisen tekemisen motivaatioon. Pidetään lippu korkealla, juoksussa ja elämän polulla!

Mainokset