Yli 10 vuotta sitten piilouduin armeijassa varusteidenkuivaushuoneeseen aamulenkin ajaksi. Inhosin liikuntaa, erityisesti juoksemista. Aamulenkki oli yksi epämiellyttävimmistä asioista, mitä tiesin. (Aina en onnistunut piiloutumaan.)

Siviilissä armeijan jälkeen liikkumiseni koostui lähinnä kauppareissuista sekä koulu- ja työmatkoista.

Eräänä päivänä olo oli todella energinen, joten päätin lähteä kävelemään. En todellakaan ollut harrastanut kävelyä vain kävelyn ilosta. Energia ei laantunut, joten pistin juoksuksi. 300 metriä ja verenmaku suussa. Kävelin 500 metriä.

Kun hengitys tasaantui, pystyin jälleen juoksemaan noin 300 metriä. Etenin näin vuorotellen ehkä muutamia kilometrejä.

Kotiin päästyäni olo oli maailman paras. Pohdin, että juokseminen voisi olla kovaa, mutta juoksukengät maksoivat vietävästi. Olin tuolloin täysipäiväinen opiskelija ja 100 euron juoksukengät tarkoittivat käytännössä kolmannesta kuukausibudjetista. Lupasin itselleni, että jos saan tossut alle viidelläkympillä, ne hankin (ja nauroin mielessäni nerouttani; en koskaan löytäisi sillä hinnalla tossuja, joten ei tarvitsisi juostakaan).

Seuraavalla viikolla postiluukusta tipahti mainos: Juoksutossut 49 euroa. (!) Kun olin tehnyt lupauksen, sen tuli myös pitää. Siispä kenkäkaupoille. Kun olin sijoittanut kuudenneksen kuukausibudjetista kenkiin, niitä täytyi myös käyttää. (Ensimmäiset kenkäni olivat Nike Downshifterit, ja ne ovat vieläkin kaapissa.)

Juoksin seuraavana kesänä 800 kilometriä. Sitä seuraavan vuoden aikana toistatuhatta. Ensin lyhyitä ja maltillisia lenkkejä, välillä kävellen.

Juoksukunto kasvoi todella nopeasti, ja samalla lenkit pitenivät. Pienistä juoksuvirroista kasvoi iso innostus. Liikunnan suoranaisesta vihaajasta kasvoi vähintään keskitason juoksuintoilija. Tämä on ollut hyvä tie.

Seuraavana etappina minulla on Helsinki City Run -puolimaraton, ja siellä tavoiteaikana tunti 45 minuuttia. (Kirjoituksen kansikuva on viime vuoden HCR:sta maaliintulon jälkeen.)

PS. Lastenklinikoiden Kummien hyväksi tekemäni keräys on auki vielä hetken: Lahjoita hyvää pienille ihmeille, ja juoksukilometrejä minulle >

Mainokset