Päivää, etätyöpäivää!

Nykyisessä ja edellisessä työssäni on ollut mahdollisuus etätyöskentelyyn. Jonkin verran olen tätä mahdollisuutta hyödyntänyt, mutta esimerkiksi kotitoimistossa työskentely on nuoren ja innokkaan lapsemme vuoksi ollut hieman haasteellista (”isä, syliin!”).

Jos olen yksin kotona, etäpäivä onnistuu mainiosti ja saan rauhallisessa ympäristössä usein varsin tehokkaasti tietynlaisia töitä aikaiseksi: Oman tekemisen suunnittelua, yleissuunnitelmia, yksittäisten selkeiden asioiden työstämistä eteenpäin ja niin edelleen.

Etätyöpäivä täytyy suunnitella hyvin, jotta homma ei mene liiaksi arpomiseksi. Tai jotta ei työtuolille istuttuaan saa heti todeta, että no, tässäpä tarvitaankin muiden kanssa keskustelua. Onnistuu sekin puhelimella ja muilla yhteyksillä tiettyyn rajaan asti.

Etätyökonttori junassa ja kahviloissa

Muinoin gradujen työstämisen aikaan matkustin Kuopioon junalla. Sain tehtyä kolmessa eri junassa kulkevan matkan aikana opinnäytettä eteenpäin hanakasti.

Ajatuksen siivittämänä toista vuotta päässäni on pyörinyt ajatus siitä, että viettäisin etätyöpäivän pääosin raiteilla.

Sopiva hetki tuli juhannuksenalusviikolla.

Ostin junaliput Tampereelle ja takaisin (Porista puolitoista tuntia suuntaansa). Nokka kohti Tamperetta, kahvilaan jatkamaan, lounas kauppahallissa (4 vuodenaikaa, lämpimät suositteluni), rautatieaseman kahvilaan jatkamaan töitä ja vielä grande finale junamatkalla takaisin Poriin.

Kasasin muutamalta edeltävältä viikolta etätyöpäivälle sopivia tehtäviä, mm.:

• Parin kehityspäivän työpajasessioiden valmistelu ja käsiteltävien aiheiden statuksen tarkastaminen.
• Muutamien markkinoinnin ja viestinnän kehitysaskelien pohjustus / tarjouspyynnöt ja niiden edistäminen.
• Ison työlistan läpi käynti ja saattaminen ajan tasalle.
• Koulutussuunnitelmaan liittyviä asioita.

Meillä töissä on avokonttori, jossa on puolensa joka suuntaan. Yleensä perushäly ei minua häiritse. Joskus siirryn rauhallisempaan osaan toimistoa tekemään töitä.

Joskus ympärillä käyty keskustelu äityy niin intensiiviseksi, että keskittyminen katoaa vartiksi jos toiseksi. Avokonttorissa on myös keskeytysten armoilla. Niitä tulee päivän mittaan ehkä toistakymmentä. Pitäisi laatia avokonttorietiketti. Pääsääntöisesti avokonttorielämäämme ei ole kuitenkaan pidetty ongelmallisena, enkä itsekään pidä.

Kokemukset etätyöpäiväkokeilusta

Sain tehtyä junassa menomatkalla (1,5 h) arviolta saman verran hommia kuin mihin toimistolla menisi puoli päivää. Teho oli siis yli 200 %.

Junasta nouseminen ja kävely kahvilaan olivat toimiva happihyppely. Tunnin työsessio kahvilassa oli kestoltaan sopiva.

Sitten aikainen lounas ja seuraava työsessio kauppahallin kahvilassa. Häly oli juhannusostoksia tekevän kansan keskellä liian kovalla tasolla, teho ehkä toimistotehoon nähden samassa luokassa.

Siirtymä toiseen kahvilaan ja siellä parin tunnin istunto. Rautatieaseman kahvilan perukoilla ei istunut muita, mutta asemahallista kantautui suorastaan tuottavuutta lisäävä, mieto taustahäly.

Oli aika hypätä junaan, ja siellä alkoi viimeinen puolitoistatuntinen.

Plussat ja miinukset

• + Työteho ja keskittyminen parempia kuin toimistolla
• + Siirtymät ja happihyppely tauottivat tekemistä hyvin (yleensä toimistolla tulee jumituttua paikalleen – niin myös ajatusten kanssa)
• – Kustannukset junalipuista ja kahveista luokkaa 25 €

Juna toimi etätyökonttorina erinomaisesti. Jatkossa kokeilen etätöitä Porin keskustassa ja mahdollisuuksien salliessa kotona. Kerran tai pari kuukauden aikana auttavat hyvin asioiden eteenpäin saamisessa.

Etätöiden nurja puoli on siinä, että pidän työyhteisöstämme ja yleisesti ihmisten kanssa sparrailusta. Pari kertaa kuukaudessa etätyöpaneutumista ei kuitenkaan tehne tällä puolelle hallaa.