Mitä opin pienestä yrittäjätaipaleestani

Voiko sinulta ostaa markkinointi- ja viestintäpalveluja?

Tämän kysymyksen kuulin toistuvasti vuonna 2011.

Pian pystyi, laitoin toiminimen pystyyn. Väliin tulivat vaihto-opinnot Kuala Lumpurissa, joten kysytty tarjonta siirtyi toviksi toisaalle.

Palattuani olin vienyt suklaanvalmistusharrasteeni sen verran näkyville, että minulta kyseltiin suklaakurssien perään. Toiminimen kautta sekin onnistui (toimiala: …ja kaikki muu laillinen liiketoiminta).

Suunta alkoi pian kääntyä sinne, mitä varten yrityksen olin perustanut. Minulta alettiin kysellä some-markkinointikurssien perään. Seuraavina vuosina koulutin some-markkinointistrategiasta, työnantajamielikuvasta, henkilöbrändistä ja verkkolöydettävyydestä. Asiakkaikseni sain hyvin erilaisia organisaatioita maailmanlaajuisen toimijan Suomen-yksiköstä opiskelijakuntaan, yhdistyksistä korkeakouluihin.

Vuoden 2020 alussa päätin kaventaa sivutoimisen yrittäjyyden polkua. Ei enää markkinointityötä – jos sellaista olin suuresti tehnytkään. Tarjousta pyytäneille kieltäydyin kohteliaasti perustellen. Toiminimi on olemassa edelleen, eikä tulevasta tiedä.

Mitä opin sivutoimisen yrittäjäpolkuni aikana?

Miten suklaakoulutuksen vetäminen palvelee minua tavoitteissani? kysyin itseltäni yrittäjäpolun alkupäässä.

Vastausta ei ollut tosin kovin vaikeaa löytää: Esiintymis- ja kouluttamiskokemusta, palveluasenteen oppimista mukaan lukien aktiivinen viestintä tilaajan kanssa, jälkimarkkinointimahdollisuuksien hyödyntämisen oppimista…Näitä taitoja polku kehitti jatkuvasti.

Laajinta oppia sain substanssin kanssa. Päivitin jatkuvasti koulutusmateriaalejani, tutustuin koulutukseen osallistuvien taustoihin (tunne yleisösi) sekä rakensin täysin uusia malleja ja menetelmiä. Sain näin suoraa hyötyä markkinoinnin ja viestinnän osaamiseeni myös leipätyön puolella. Moni kauppakorkeakoulun teoria aukesi käytännöksi.

Opeista tuntuvimmat taas tulivat virheistä. Esimerkiksi siltä kerralta, kun en tuntenutkaan yleisöäni. En ollut osannut viedä koulutettavaa asiaa heidän toimintaympäristöönsä. Tuli satikutia. Tai siltä kerralta, kun aloitin puolentoista tunnin luennon yli 100 dian esityksellä: Osaamattomuuteni vuoksi minun oli pakko runnoa koko setti läpi, koska ajattelin, että muuten osallistujat eivät saisi lisäarvoa takapuoliensa puuduttamiselle.

Tai entäs se kerta, kun lupasin tilaajalle, että koulutan kolmessa tunnissa kaiken oleellisen kaikkein oleellisimpien some-kanavien hyödyntämisestä markkinoinnissa. Osallistuja parat!

Opit hioivat tekemistä jatkuvasti. Olin sivutoimisesta yrittämisestä kovasti innoissani, ja olen vieläkin.

Vaikka keikkaa ei ollut kuin kerran kuussa tai kahdessa, oli tekeminen kaiken muun ohella melko työllistävää. Lupaukseni oli tehdä tilaajan tarpeisiin räätälöity koulutuskokonaisuus. Näin koulutuksen suunnittelu vei kaksi tai kolme kertaa niin paljon aikaa kuin itse koulutuksen vetäminen. En huomioinut tätä hinnassa niin, että olisin voinut ottaa palkattoman vapaapäivän koulutuksen työstämiseksi. Yksi oppi tämäkin.

Suosittelenko sivutoimista yrittäjyyttä oman osaamisen tarjoamiseksi? Ehdottomasti! Matka on hieno, erilaisen oppimisen paikka. En tiedä, mistä muualta vastaavia kokemuksia olisin voinut saada.