Mitä vuonna 2021, mitä vuonna 2022?

Lupasin viime vuoden olevan fiksujen aikainvestointien vuosi.

Vähemmän kinastelujen, ”mikä pääsiäiskoriste olet”-kyselyiden sekä oman elämänsä stand up -koomikoiden seuraamista sosiaalisessa mediassa. Vähemmän elämän halpaa viihdesisältöä ja kestämätöntä nopeaa tarpeentyydytystä. Enemmän tärkeimpiä asioita. Perhettä, työtä, juoksemista, lukemista ja sellaista.

Toteutuiko?

Toteutui. Oli huomattavasti enemmän perheen yhteistä tekemistä, tuli yli 2000 juoksukilometriä, luin kuusi kirjallisuusklassikkoa ja tein paljon muuta itselle merkityksellistä. Koronaviruksen pakottaman etätyön vuoksi pystyin keskittymään töissä entistä paremmin tavoitteiden saavuttamiseen. Joissakin tapauksissa korona toki taas hidasti tai esti asioiden edistämistä.

Hetkeksi kirjojen pariin. Luin tänä vuonna:

  • Dickens: Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit
  • Canth: Työmiehen vaimo
  • Palahniuk: Fight Club
  • Lee: Kuin surmaisi satakielen
  • Dickens: Suuria odotuksia
  • Vonnegut: Teurastamo 5

Jos pitäisi kaksi näistä lukea, suosittelen Leetä ja Dickensin odotuksia. Teurastamo 5 oli vänkä, sille kunniamaininta.

Muita viime vuonna lukemiani kirjoja olivat:

Vuonna 2022

Mitä toiveissa ja suunnitelmissa tälle vuodelle?

Tänä vuonna ammatillinen tie on viitoitettu esimerkiksi koulutusmarkkinoinnin konseptien kirkastamisella ja viime vuonna aloitetun brändityön voimallisella edistämisellä. Myös SAMKin henkilöstön viestintä- ja markkinointivalmiuksien kehittäminen on tärkeää, sillä esimerkiksi työntekijöiden työhönsä liittyvissä sosiaalisen median julkaisuissa on valtavasti viestinnällistä potentiaalia, missä tahansa organisaatiossa. Samalla viestijä tulee edistäneeksi omaa ammatillista profiiliaan.

Ammatillisesti minua kiinnostaa yhä vahvemmin johtaminen sekä viestinnän ja markkinoinnin loputtoman mielenkiintoiset aiheet. Minua kiinnostaa myös hallitustyöskentely. Ehkä jossain kohtaa edistän sitä tavoitettani enemmän.

Luottamus- ja yhdistystoiminnan saralla olen hakenut muitakin mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskuntaan, edes pienellä panoksella. Koronavuosina etenkin näissä on ollut hiljaiseloa, mutta vaikuttaminen tälläkin saralla maistuu edelleen.

En kuulu koronaviruksesta johtuneista rajoituksista närästyneisiin, koska niiden vaikutus on ollut minulle vähäistä. Silti ymmärrän närkästyksen, koska joillakin aloilla rajoitukset vievät työt ja toisaalta rajoitukset ovat kohdistuneet eri aloihin epätasa-arvoisesti.

Ja taas en ymmärrä närkästystä, koska tarkoituksena on suojella ihmisiä. Etenkin niitä, joille koronavirus voi olla elämän ja kuoleman kysymys – ei vain pikaisesti ohi menevä nuha.

Toivon kuitenkin yhä hartaammin, että virus saadaan pian aisoihin, viimeistään vuoden 2022 aikana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s