40 klassikkoa ennen 40. ikävuotta

Kirjoitettu alun perin 22.9.2022, täydennetty ja muokattu 10.4.2023

Otin joitakin vuosia sitten tavoitteeksi lukea 40 maailmankirjallisuuden klassikkoa ennen 40. ikävuotta. Sinuhe egyptiläisen lukemisesta ajatus varmaan lähti. Lukiossa klassikkojen lukeminen jäi vähiin. Luin pakolliset, pakosta.

Sallin itselleni tässä projektissa myös Suomi-klassikoita, vaikka maailmalla niitä ei ehkä tunnistettaisikaan. Olisiko maailman mainetta eniten niittänyt juuri Waltarin Sinuhe.

Hankalan pohdinnan paikka on se, mikä lasketaan maailmankirjallisuuden klassikoksi. En ole löytänyt yksiselitteistä vastausta. Kaikenlaisia ”100 kirjaa, jotka jokaisen pitää lukea ennen kuolemaansa”-listoja olen kahlannut. Sitten on kirjoja, joiden on nähty rakentavan länsimaista kaanonia. Itämaista kaanonia projektissa edustaa lähinnä venäläinen kirjallisuus.

Klassikot ovat ajattomia ja myöhempien viittausten kohteita. Ne ovat ajattomia kai siksi, että niissä ollaan elämän peruskysymysten äärellä. Niin ne koskettavat lukijoita vuosikymmenistä ja -sadoista toiseen.

Olen lukenut tähän päivään mennessä 39 klassikoksi miellettävää. Suomalaisista listalla ovat Sinuhen lisäksi Tuntematon sotilas, Työmiehen vaimo, Vänrikki Stoolin tarinat, Täällä Pohjantähden alla 1 – 3 ja Seitsemän veljestä. Seitsemän veljestä oli Ahti Jokisen lukemana todella hyvä. Itse luettuna teos olisi saattanut jäädä puolitiehen, mutta hyvä lukija pelastaa paljon. Täällä Pohjantähden alla -trilogia Antti Holman lukemana oli sekin erinomainen. Kolmannen osan aloitin vahingossa eri lukijan kanssa ja pidin osaa heti paljon huonompana. Kun otin Holman lukeman versio kuunteluun, paljon korjaantui (vaikka kolmas osa ei ehkä kannakaan niin kuin ensimmäinen ja toinen). Pohjantähden-trilogian olen laskenut projektissani yhdeksi kirjaksi.

Venäläisistä olen lukenut kirjat Saatana saapuu Moskovaan, Hiljaa virtaa Don sekä Rikos ja rangaistus. Kaikki suosikkejani. Karamazovin veljekset, Anna Karenina sekä Sota ja rauha ovat vielä kiinnostavia, mutta niitä ei löydy äänikirjoina. Äänikirja on tässä elämäntilanteessa ainoa mahdollinen formaatti.

Charles Dickensiltä olen lukenut Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit sekä Suuria odotuksia. Pickwick-kirjan kohdalla vanhanaikainen kieli hidasti lukemista aluksi, mutta pääsin lopulta vauhtiin. Suuria odotuksia meni jo kieleen tottuneena. Pickwick on julkaistu 1836 ja Suuria odotuksia 1860, mistä seuraa kysymys: Miltä vuosisadalta klassikoiden tulee olla?

Mitä pidempään aika on kirjaa koetellut, varmaan sen parempi. Jos asia on vieläkin ajankohtainen, kyseessä on kai varmemmin klassikko. Silti en ole halunnut tarttua Ciceron tai Platonin, saati sumerilaisiin teksteihin. Ja entä mikä on moderni klassikko, ja onko sellainen hyväksyttävä? Modernismi alkoi 1900-luvun alussa, ovatko siitä eteenpäin julkaistut klassikot moderneja?

Lukumatkalta muita mainitsemisen arvoisia ovat Steinbecking kepeä Oikutteleva bussi (1948), joka sopi kesälomaan täydellisesti (ja jonka vuoksi olen haalinut kirjahyllyyn odottamaan muitan Steinbeckejä). Kuin surmaisi satakielen (1960) pitää sisällään opetuksia, joita haluaisin kantaa kirjahyllyssäni. Camus’n Ruton (1947) kuuntelin äänikirjana kesken koronapandemian, juuri tyttäremme synnyttyä. Erityisen vahva kokemus. Don Quijote (1605 – 15) oli paitsi sivistävä myös hulvaton. Dyyni (1965) on tieteiskirjallisuuden klassikko ja teema oli tuttu minulle jo nuoruuden tietokonepeliajoista. Dyyni on kuitenkin paljon muutakin, kuvausta ekologiasta, resurssien niukkuudesta, poliittisesta kieroilusta ja niin edelleen.

Monte-Criston kreivi (1844) heilahti kerralla suosikkieni joukkoon, mutta ei se niin selvää ollut. Jossakin kohtaa kirjaa langat tuntuivat leviävän käsistä ja pakka oli läsähtämässä. Kuitenkin eräät avoimet kysymykset lukijan mielessä kantoivat siitä yli ja lopussa langat sidottiin niin taidokkaasti, että lukija saattoi vain riemuita.

10.4.2023 mennessä lukemani klassikot lukemisjärjestyksessä (lihavoituna suosikit)

Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Bradbury: Fahrenheit 451
Linna: Tuntematon sotilas
Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Hemingway: Vanhus ja meri
Kesey: Yksi lensi yli käenpesän
Frank: Nuoren tytön päiväkirja
Orwell: Vuonna 1984
Orwell: Eläinten vallankumous
Adams: Linnunradan käsikirja liftareille
Frankl: Ihmisyyden rajalla
Hesse: Arosusi
Baum: Ihmemaa Oz
Šolohov: Hiljaa virtaa Don
Hemingway: Kenelle kellot soivat
Steinbeck: Oikutteleva bussi
Shelley: Frankenstein
Dickens: Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit
Canth: Työmiehen vaimo
Lee: Kuin surmaisi satakielen
Dickens: Suuria odotuksia
Vonnegut: Teurastamo 5
Machiavelli: Ruhtinas (Basam Booksin uusi suomennos, jossa myös laaja filosofi, politiikan tutkija Mikko Lahtisen johdanto)
Kafka: Oikeusjuttu
Camus: Rutto
Camus: Sivullinen
Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat
Christie: Eikä yksikään pelastunut
de Cervantes: Don Quijote
Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Herbert: Dyyni
Golding: Kärpästen herra
Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
[Päivitetty 10.4.2023 tästä eteenpäin] Salinger: Sieppari ruispellossa
Dumas: Monte-Criston kreivi
Dickens: Saiturin joulu
Twain: Huckleberry Finnin seikkailut
Linna: Täällä Pohjantähden alla 1 – 3
Kivi: Seitsemän veljestä

Mahdollisia luettavia (klassikoita ja muita)

Dumas: Kolme muskettisoturia
Eco: Ruusun nimi
Dostojevski: Karamazovin veljekset, Idiootti
Kafka: Muodonmuutos
Tolstoi: Sota ja rauha, Anna Karenina
Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä
Melville: Moby Dick
Stoker: Dracula
Defoe: Robinson Crusoe
Puzo: Kummisetä
Lönnrot: Kalevala
Huxley: Uljas uusi maailma
Asimov: Säätiö
King: Hohto
Steinbeck: Vihan hedelmät
Jack Kerouac: Matkalla
Wyndham: The Chrysalids
Mann: Tohtori Faust, Maaginen vuori
Swift: Gulliverin matkat
Waltari: Siellä missä miehiä tehdään, Komisario Palmun erehdys, Fine van Brooklyn, Lähdin Istanbuliin, Mikael Hakim, Feliks onnellinen, Yksinäisen miehen juna, (Matkakertomuksia – Mika Waltarin matkassa 1927–1968)