Mitä jäi käteen kirjavuodesta 2022

Olen nautiskellut tämä vuonna 48 kirjaa. Suurin osa on äänikirjoja, joita olen päätynyt kuuntelemaan, koska fyysiset kirjat etenevät lapsiperhearjessa hitaasti. Lisäksi äänikirjan kanssa saa nautiskeltua samalla annoksen liikuntaa.

Kaunokirjallisuuden klassikoita

Klassikot ovat ajan hampaan testaamia. Tämän hetken kuumimman taideproosan kohdalla vastausta kysymykseen kannattaako tämä lukea? sakeuttaa myynti- ja trendihype. Tietokirjoissa ajankohtaisuus on perusteltua, mutta niissäkin aika varmistaa, oliko kyseessä hitti, huti vai jotakin siltä väliltä.

Olen edistänyt klassikkokirjaprojektia ehkä kymmenellä kirjalla. Rikos ja rangaistus tuli kuunneltua loppuun tammikuussa, mutta suurimmaksi osaksi kuuntelin sen jo viime vuonna.

Äänikirja ei ehkä ole raskassoutuiselle klassikolle paras formaatti, tai toisaalta se on juuri sitä. Raskolnikovin ja muiden seikkailut etenevät väkisin varsin joutuisasti. Toisaalta vauhdissa saattaa välillä mennä jokin tärkeä yksityiskohta ohi. Jos yhdestä henkilöstä käytetään keskimäärin kolmea eri nimeä, kuten venäläisissä (klassikko)kirjoissa tuntuu olevan tapana, saattaa olla, että useat nimet yhdistyvät samaksi henkilöksi vasta kirjan lopussa ja kokee ahaa-elämyksen. En virallisesti myönnä, että minulle olisi näin käynyt Dostojevskin kanssa.

Monte-Criston kreivi heilahti kerralla suosikkikirjojeni joukkoon. Perusrakenteeltaan tavanomainen kostojuoni on rakennettu monipolviseksi ja nerokkaaksi. Dumas on kirjaillut henkilöiden suuhun kuolemattomia ajatuksia, joita tutkin jälkikäteen Gutenberg-projektin sivuilla. Vaikkapa:

Inured as men may be to danger, forewarned as they may be of peril, they understand, by the fluttering of the heart and the shuddering of the frame, the enormous difference between a dream and a reality, between the project and the execution.

Camus’n Rutto säväytti koronapandemian valtaamassa maailmantilassa. Rutossa taistellaan ruttoepidemiaa vastaan algerialaisessa Oranin kaupungissa. Kuuntelin sitä kävelyilläni synnytyssairaalan ympärillä, kun tyttäremme oli syntynyt. Sitäkin säväyttävämpi kokemus. Nähdä, kokea syntymä ja kuunella sitten tarinaa kuolemasta.

Sadan vuoden yksinäisyyttä en ole mieltänyt suosikiksi, mutta se jäi maagisine realismeineen ja joka paikassa vilisevine matoineen ehkä lähtemättömästi mieleen. Sieppari ruispellossa sai sen sijaan heti luettuani täydet viisi tähteä. Salinger kuvaa hienosti nuoren mielen liikkeitä ja asennetta. Piristävän erilaisia nämä molemmat mainitut.

Oma lukunsa, ja maailmansa, on Frank Herbertin Dyyni. Se piti otteessaan alkuvuodesta. Otin Dyynin työn alle katsottuani ihan vaikuttavan uuden Dyyni-elokuvan ja päädyttyäni sitten muistelemaan nuoruuden hetkiä samassa maailmassa koettavien tietokonepelien äärellä.

Mannerheimia ja Churchillia

Ostin jokunen vuosi sitten kesälomareissulla Mikkelissä Päämajamuseosta Henrik Meinanderin kirjan Aristokraatti sarkatakissa. Kiinnostava olikin. Se sai mielenkiintoni aikaisempaa enemmän kohti poliittista ja sotahistoriaa, sekä ilmiötä nimeltä Mannerheim.

Tänä vuonna laajensin Mannerheim-tietämystä hieman erilaisella näkökulmalla. Teemu Keskisarjan Hulttio – Gustaf Mannerheimin painava nuoruus antaa erilaista perspektiiviä, kirjan nimi kertoo, kuin yleisesti kuultu epistola ratsastavasta sankarista.

Mielenkiintoista oli jatkaa tutustumista presindetteihimme Paasikiven myötä. Alpo Juntusen Paasikivi – Geopoliitikko ja Suomen kohtalon vuodet antoi sytykettä jatkaa tätä tutustumismatkaa. Seuraavaksi ehkä Rytiä?

Toisen maailmansodan näyttämöihin liittyen jatkan tutustumista Winston Churchilliin. Luin viime vuonna Churchill-sytykkeen antaneen Erik Larsonin The Splendid and The Vile -kirjan. Se nivoo yhteen paitsi sodan kauhuja ja poliittisia asetelmia, myös Churchillin perhe-elämää sota-aikana.

Jotain kautta päädyin hankkimaan kirjan Churchill Style: The Art of Being Winston Churchill. Kirjassa on mainittuna Churchillin hankkimia kirjoja, alkoholi- ja sikaritilauksia, autoja ja muuta, mutta se on vain jokseenkin löperön otsikon mukaista linjaa, joka on lopulta sivuseikka. Teos kuvaa Churchillin arjen yksityiskohtia sekä isoja linjoja ja on nimestään sekä tilauslistoistaan huolimatta tutustumisen arvoinen.

Olli Rehn mainitsi tänä vuonna kuuntelemassani kirjassaan Onnellisten tasavalta David Reynoldsin kirjan In Command of History: Churchill Fighting and Writing the Second World War. Se kuvaa erityisesti Churchillin vaiheita historiankirjoittajana ja tämän kirjojen syntyprosessia. Hankin Commandin käsiin ja olen lukenut sitä hiljalleen joinakin aamuina. Täyteläinen teos riittää vielä pitkään.

Muuta tietokirjallisuutta: Juoksua ja juopumista

Jos minulta muutamia vuosia sitten kysyttiin, millaista kirjallisuutta luen, vastaus oli itsensä kehittämistä, bisneskirjoja, joskus elämäkertoja – paljon harvemmin historiaa tai kaunokirjallisuutta. Faktoja mieluummin kuin fiktiota, ja faktoistakin vain tuoreita. Viime vuosina olen kääntänyt asetelmaa toisinpäin.

Jos itseään haluankin kehittää, toimii siinä tarkoituksessa usein paremmin Dickensin romaani kuin Supersuorittamisen salaisuudet (keksin nimen, mutta en olisi yllättynyt, jos tällainenkin kirja olisi).

Hyvä johtamisopus tai muu vastaava on silti aina paikallaan. Omalla tavallaan lohdullinen on Alf Rehnin teos Johtajuuden ristiriidat – Miksi johtaja aina epäonnistuu ja miksei se ole ongelma. Jarkko Rantasen Johda tunneilmastoa: Vapauta työyhteisösi todellinen potentiaali piti sisällään hyviä ajatuksia ja näkökulmia tunteiden voimaan työelämässä. Siellähän ne ovat ja vaikuttavat, vaikka niitä ei ajateltaisiinkaan.

Vuoden alkuun hain juoksuintoa kahdesta vanhasta tuttavuudesta. Haruki Murakamin klassikon Mistä puhun kun puhun juoksemisesta luin ensimmäisen kerran 11 vuotta sitten bussissa jossakin päin Kaakkois-Aasiaa. Silloin englanniksi. Suomeksi luin teoksen ehkä viitisen vuotta sitten, ja nyt kolmannen kerran. Toimii aina. Vastaavia sävyjä on Karo Hämäläisen kirjassa Miksi juoksen, jonka luin toista kertaa.

Stephen Kingin Kirjoittamisesta – muistelmia leipätyöstä on klassikko sekin ja toista kertaa minulla luettavana. Olen tänä vuonna kirjoittanut juoksuajatuksia ja -muistelmia ylös kirjamuotoisesti. Kingin kirjan kuunneltuani kirjoitustyyli muuttui kertaheitolla, ainakin hetkeksi. King antaa kirjansa lopussa oivia vinkkejä kirjoittamiseen.

Työterveyslääkäri Juhani Seppäsen kirja Selvästi juovuksissa päätyi lukulistalleni jo joitakin vuosia sitten mentorin suosituksesta. Kun töissä kollega viittasi siihen jossakin keskustelussa, oli se otettava vihdoin kuunteluun. Seppänen, joka itse kulutti kohtalaisesti alkoholia, pyrkii elämään vuoden ilman ja ruotii alkoholin merkitystä yhteiskunnassamme. Kovin sanoin Seppänen sivaltaa erilaisten viiteryhmien suuntaan, esimerkiksi viiniharrastelijoihin.

Vuoden loppuun luin Hannu-Pekka Björkmanin tuoreen kirjan Metsä ei kuule neuvojani. Se ei ole tietokirja, mutta menköön tässä. Kirjastoluokitus oli nopealla tarkastuksella yleiset kokoomateokset; kirja on Eeva-lehdessä julkaistujen kolumnien koonnos. Björkmania en ole ennen lukenut, mutta näyttelijänä hän on jäänyt mieleen. Tekstit kertovat suhteesta ja suhtautumisesta ympäristöön ja elämään, ne antavat ajattelun aihetta. Osa kolumeista rakentuu jonkin kirjan tai esseen ajatuksen varaan. Sain hyviä kirjavinkkejä, niistä ehkä ensi vuoden kirjakatsauksessa.

2022 luetut ja kuunnellut kirjat

Seuraavat ovat lukemisjärjestyksessä, ensin ns. klassikkoprojektin kirjat (1 – 13).

  1. Camus: Rutto
  2. Camus: Sivullinen
  3. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat
  4. Christie: Eikä yksikään pelastunut
  5. de Cervantes: Don Quijote
  6. Dostojevski: Rikos ja rangaistus
  7. Herbert: Dyyni
  8. Golding: Kärpästen herra
  9. Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
  10. Salinger: Sieppari ruispellossa
  11. Dumas: Monte-Criston kreivi
  12. Dickens: Saiturin joulu
  13. Twain: Huckleberry Finnin seikkailut
  14. Stranius: Tehokkuuden taika
  15. Haahtela: Jaakobin portaat
  16. Lindeblad et al.: Saatan olla väärässä
  17. Haahtela: Hengittämisen taito
  18. Perry: Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan
  19. Jaku: Maailman onnellisin mies
  20. Pastoor: Grip
  21. Bregman: Hyvän historia
  22. Puigcerver & Miralles: Ichigo ichie – Hetkessä elämisen taito japanilaisittain
  23. Rehn: Johtajuuden ristiriidat
  24. Boxberg & Vilkuna: Päätös
  25. Järvinen: Miten johtaa ihmistä – 102 ohjetta esimiehelle
  26. Rantanen et al.: Johda tunneilmastoa
  27. Kilpinen: Irtiotto
  28. Kilpinen & Hagqvist: Varianssi
  29. Hansen: Aivovoimaa – Näin vahvistat aivojasi liikunnalla
  30. Hämäläinen: Miksi juoksen
  31. Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta
  32. King: Kirjoittamisesta
  33. Tuominen: Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta
  34. Walker: Miksi nukumme – unen voima
  35. Sinkkonen: Onnellinen lapsi
  36. Tuuri: Paavo Talvelan elämä
  37. Juntunen: Paasikivi – Geopoliitikko ja Suomen kohtalon vuodet
  38. Tuominen: Juu, ei. Pieni kirja priorisoinnista.
  39. Hämäläinen: Yksin
  40. Pfeijffer: Grand Hotel Europa
  41. Newton: Authentic Gravitas
  42. Keskisarja: Hulttio – Gustaf Mannerheimin painava nuoruus
  43. Rehn: Onnellisten tasavalta – Esseitä Suomesta
  44. Murakami: Ensimmäinen persoona
  45. Attenborough: Yksi elämä, yksi planeetta
  46. Seppänen: Selvästi juovuksissa
  47. Singer: Churchill style
  48. Björkman: Metsä ei kuule neuvojani

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s