Olen nautiskellut tämä vuonna 48 kirjaa. Suurin osa on äänikirjoja, joita olen päätynyt kuuntelemaan, koska fyysiset kirjat etenevät lapsiperhearjessa hitaasti. Lisäksi äänikirjan kanssa saa nautiskeltua samalla annoksen liikuntaa.
Kaunokirjallisuuden klassikoita
Klassikot ovat ajan hampaan testaamia. Tämän hetken kuumimman taideproosan kohdalla vastausta kysymykseen kannattaako tämä lukea? sakeuttaa myynti- ja trendihype. Tietokirjoissa ajankohtaisuus on perusteltua, mutta niissäkin aika varmistaa, oliko kyseessä hitti, huti vai jotakin siltä väliltä.
Olen edistänyt klassikkokirjaprojektia ehkä kymmenellä kirjalla. Rikos ja rangaistus tuli kuunneltua loppuun tammikuussa, mutta suurimmaksi osaksi kuuntelin sen jo viime vuonna.
Äänikirja ei ehkä ole raskassoutuiselle klassikolle paras formaatti, tai toisaalta se on juuri sitä. Raskolnikovin ja muiden seikkailut etenevät väkisin varsin joutuisasti. Toisaalta vauhdissa saattaa välillä mennä jokin tärkeä yksityiskohta ohi. Jos yhdestä henkilöstä käytetään keskimäärin kolmea eri nimeä, kuten venäläisissä (klassikko)kirjoissa tuntuu olevan tapana, saattaa olla, että useat nimet yhdistyvät samaksi henkilöksi vasta kirjan lopussa ja kokee ahaa-elämyksen. En virallisesti myönnä, että minulle olisi näin käynyt Dostojevskin kanssa.
Monte-Criston kreivi heilahti kerralla suosikkikirjojeni joukkoon. Perusrakenteeltaan tavanomainen kostojuoni on rakennettu monipolviseksi ja nerokkaaksi. Dumas on kirjaillut henkilöiden suuhun kuolemattomia ajatuksia, joita tutkin jälkikäteen Gutenberg-projektin sivuilla. Vaikkapa:
Inured as men may be to danger, forewarned as they may be of peril, they understand, by the fluttering of the heart and the shuddering of the frame, the enormous difference between a dream and a reality, between the project and the execution.
Camus’n Rutto säväytti koronapandemian valtaamassa maailmantilassa. Rutossa taistellaan ruttoepidemiaa vastaan algerialaisessa Oranin kaupungissa. Kuuntelin sitä kävelyilläni synnytyssairaalan ympärillä, kun tyttäremme oli syntynyt. Sitäkin säväyttävämpi kokemus. Nähdä, kokea syntymä ja kuunella sitten tarinaa kuolemasta.
Sadan vuoden yksinäisyyttä en ole mieltänyt suosikiksi, mutta se jäi maagisine realismeineen ja joka paikassa vilisevine matoineen ehkä lähtemättömästi mieleen. Sieppari ruispellossa sai sen sijaan heti luettuani täydet viisi tähteä. Salinger kuvaa hienosti nuoren mielen liikkeitä ja asennetta. Piristävän erilaisia nämä molemmat mainitut.
Oma lukunsa, ja maailmansa, on Frank Herbertin Dyyni. Se piti otteessaan alkuvuodesta. Otin Dyynin työn alle katsottuani ihan vaikuttavan uuden Dyyni-elokuvan ja päädyttyäni sitten muistelemaan nuoruuden hetkiä samassa maailmassa koettavien tietokonepelien äärellä.
Mannerheimia ja Churchillia
Ostin jokunen vuosi sitten kesälomareissulla Mikkelissä Päämajamuseosta Henrik Meinanderin kirjan Aristokraatti sarkatakissa. Kiinnostava olikin. Se sai mielenkiintoni aikaisempaa enemmän kohti poliittista ja sotahistoriaa, sekä ilmiötä nimeltä Mannerheim.
Tänä vuonna laajensin Mannerheim-tietämystä hieman erilaisella näkökulmalla. Teemu Keskisarjan Hulttio – Gustaf Mannerheimin painava nuoruus antaa erilaista perspektiiviä, kirjan nimi kertoo, kuin yleisesti kuultu epistola ratsastavasta sankarista.
Mielenkiintoista oli jatkaa tutustumista presindetteihimme Paasikiven myötä. Alpo Juntusen Paasikivi – Geopoliitikko ja Suomen kohtalon vuodet antoi sytykettä jatkaa tätä tutustumismatkaa. Seuraavaksi ehkä Rytiä?
Toisen maailmansodan näyttämöihin liittyen jatkan tutustumista Winston Churchilliin. Luin viime vuonna Churchill-sytykkeen antaneen Erik Larsonin The Splendid and The Vile -kirjan. Se nivoo yhteen paitsi sodan kauhuja ja poliittisia asetelmia, myös Churchillin perhe-elämää sota-aikana.
Jotain kautta päädyin hankkimaan kirjan Churchill Style: The Art of Being Winston Churchill. Kirjassa on mainittuna Churchillin hankkimia kirjoja, alkoholi- ja sikaritilauksia, autoja ja muuta, mutta se on vain jokseenkin löperön otsikon mukaista linjaa, joka on lopulta sivuseikka. Teos kuvaa Churchillin arjen yksityiskohtia sekä isoja linjoja ja on nimestään sekä tilauslistoistaan huolimatta tutustumisen arvoinen.
Olli Rehn mainitsi tänä vuonna kuuntelemassani kirjassaan Onnellisten tasavalta David Reynoldsin kirjan In Command of History: Churchill Fighting and Writing the Second World War. Se kuvaa erityisesti Churchillin vaiheita historiankirjoittajana ja tämän kirjojen syntyprosessia. Hankin Commandin käsiin ja olen lukenut sitä hiljalleen joinakin aamuina. Täyteläinen teos riittää vielä pitkään.
Muuta tietokirjallisuutta: Juoksua ja juopumista
Jos minulta muutamia vuosia sitten kysyttiin, millaista kirjallisuutta luen, vastaus oli itsensä kehittämistä, bisneskirjoja, joskus elämäkertoja – paljon harvemmin historiaa tai kaunokirjallisuutta. Faktoja mieluummin kuin fiktiota, ja faktoistakin vain tuoreita. Viime vuosina olen kääntänyt asetelmaa toisinpäin.
Jos itseään haluankin kehittää, toimii siinä tarkoituksessa usein paremmin Dickensin romaani kuin Supersuorittamisen salaisuudet (keksin nimen, mutta en olisi yllättynyt, jos tällainenkin kirja olisi).
Hyvä johtamisopus tai muu vastaava on silti aina paikallaan. Omalla tavallaan lohdullinen on Alf Rehnin teos Johtajuuden ristiriidat – Miksi johtaja aina epäonnistuu ja miksei se ole ongelma. Jarkko Rantasen Johda tunneilmastoa: Vapauta työyhteisösi todellinen potentiaali piti sisällään hyviä ajatuksia ja näkökulmia tunteiden voimaan työelämässä. Siellähän ne ovat ja vaikuttavat, vaikka niitä ei ajateltaisiinkaan.
Vuoden alkuun hain juoksuintoa kahdesta vanhasta tuttavuudesta. Haruki Murakamin klassikon Mistä puhun kun puhun juoksemisesta luin ensimmäisen kerran 11 vuotta sitten bussissa jossakin päin Kaakkois-Aasiaa. Silloin englanniksi. Suomeksi luin teoksen ehkä viitisen vuotta sitten, ja nyt kolmannen kerran. Toimii aina. Vastaavia sävyjä on Karo Hämäläisen kirjassa Miksi juoksen, jonka luin toista kertaa.
Stephen Kingin Kirjoittamisesta – muistelmia leipätyöstä on klassikko sekin ja toista kertaa minulla luettavana. Olen tänä vuonna kirjoittanut juoksuajatuksia ja -muistelmia ylös kirjamuotoisesti. Kingin kirjan kuunneltuani kirjoitustyyli muuttui kertaheitolla, ainakin hetkeksi. King antaa kirjansa lopussa oivia vinkkejä kirjoittamiseen.
Työterveyslääkäri Juhani Seppäsen kirja Selvästi juovuksissa päätyi lukulistalleni jo joitakin vuosia sitten mentorin suosituksesta. Kun töissä kollega viittasi siihen jossakin keskustelussa, oli se otettava vihdoin kuunteluun. Seppänen, joka itse kulutti kohtalaisesti alkoholia, pyrkii elämään vuoden ilman ja ruotii alkoholin merkitystä yhteiskunnassamme. Kovin sanoin Seppänen sivaltaa erilaisten viiteryhmien suuntaan, esimerkiksi viiniharrastelijoihin.
Vuoden loppuun luin Hannu-Pekka Björkmanin tuoreen kirjan Metsä ei kuule neuvojani. Se ei ole tietokirja, mutta menköön tässä. Kirjastoluokitus oli nopealla tarkastuksella yleiset kokoomateokset; kirja on Eeva-lehdessä julkaistujen kolumnien koonnos. Björkmania en ole ennen lukenut, mutta näyttelijänä hän on jäänyt mieleen. Tekstit kertovat suhteesta ja suhtautumisesta ympäristöön ja elämään, ne antavat ajattelun aihetta. Osa kolumeista rakentuu jonkin kirjan tai esseen ajatuksen varaan. Sain hyviä kirjavinkkejä, niistä ehkä ensi vuoden kirjakatsauksessa.
2022 luetut ja kuunnellut kirjat
Seuraavat ovat lukemisjärjestyksessä, ensin ns. klassikkoprojektin kirjat (1 – 13).
- Camus: Rutto
- Camus: Sivullinen
- Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat
- Christie: Eikä yksikään pelastunut
- de Cervantes: Don Quijote
- Dostojevski: Rikos ja rangaistus
- Herbert: Dyyni
- Golding: Kärpästen herra
- Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
- Salinger: Sieppari ruispellossa
- Dumas: Monte-Criston kreivi
- Dickens: Saiturin joulu
- Twain: Huckleberry Finnin seikkailut
- Stranius: Tehokkuuden taika
- Haahtela: Jaakobin portaat
- Lindeblad et al.: Saatan olla väärässä
- Haahtela: Hengittämisen taito
- Perry: Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan
- Jaku: Maailman onnellisin mies
- Pastoor: Grip
- Bregman: Hyvän historia
- Puigcerver & Miralles: Ichigo ichie – Hetkessä elämisen taito japanilaisittain
- Rehn: Johtajuuden ristiriidat
- Boxberg & Vilkuna: Päätös
- Järvinen: Miten johtaa ihmistä – 102 ohjetta esimiehelle
- Rantanen et al.: Johda tunneilmastoa
- Kilpinen: Irtiotto
- Kilpinen & Hagqvist: Varianssi
- Hansen: Aivovoimaa – Näin vahvistat aivojasi liikunnalla
- Hämäläinen: Miksi juoksen
- Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta
- King: Kirjoittamisesta
- Tuominen: Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta
- Walker: Miksi nukumme – unen voima
- Sinkkonen: Onnellinen lapsi
- Tuuri: Paavo Talvelan elämä
- Juntunen: Paasikivi – Geopoliitikko ja Suomen kohtalon vuodet
- Tuominen: Juu, ei. Pieni kirja priorisoinnista.
- Hämäläinen: Yksin
- Pfeijffer: Grand Hotel Europa
- Newton: Authentic Gravitas
- Keskisarja: Hulttio – Gustaf Mannerheimin painava nuoruus
- Rehn: Onnellisten tasavalta – Esseitä Suomesta
- Murakami: Ensimmäinen persoona
- Attenborough: Yksi elämä, yksi planeetta
- Seppänen: Selvästi juovuksissa
- Singer: Churchill style
- Björkman: Metsä ei kuule neuvojani
Viestintää, markkinointia, johtamista 