Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä

Joonas Konstig on julkaissut mielenkiintoisen kirjan vuoden mittaisesta herrasmiesprojektistaan.

Ajatus kiinnostaa – mikä se herrasmies on? Onko kyse etikettien opettelusta ja räätälivaatteisiin pukeutumisesta?

Teema kiinnostaa siksikin, että kirjailin ennen pojan syntymää Tyyliniekkaan blogia matkastani laadukkaamman pukeutumisen äärelle.

Herrasmiehuus on tietenkin paljon muutakin kuin pukeutumista. Se on suurimmaksi osaksi muuta. Pukeutumisprojektini myötä tulin ymmärtäneeksi, että juuri muuta haluan kehittää enemmän kuin vaatekaappiani.

Konstigin herrasmiesvuosi on täynnä pienempiä projekteja ratsastustunneista tapakoulutukseen. Kirjailija tapaa aiheen asiantuntijoita protokollapäälliköstä professoreihin. Välillä ammennetaan ajatuksia historiallisista herrasmiesteeman keskusteoksista.

Mikä se sellainen herrasmies sitten on? Ainakin seuraavaa.

• Tuntee tavat, mutta ei ulkokultaisuuden vuoksi – vaan siksi, että niin kaikkien on helpompi toimia keskenään.
• Pukeutuu siististi ja tilanteenmukaisesti, mutta ei päteäkseen kalliilla tuotemerkeillä (siististi voi pukeutua pienelläkin budjetilla) – vaan kunnoittaakseen kanssakulkijoitaan ja tilaisuuksia.
• On sivistynyt ja lukenut, mutta ei katsoakseen muita nenänvarttapitkin – vaan siksi, että sivistys tuo henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta.
• Huomioi muut ja on yhdenvertainen. Kunnioittaa muita, pidättäytyy liiallisuuksista ja on vastuuntuntoinen omista toimistaan.

Konstigin matka herrasmiehuuden ytimeen kulkee myös muun muassa rugbykurssin, Herrainpukimon, kadettikoulun ja Pörssiklubin kautta.

Matkan mielenkiintoinen kontrasti tulee siitä, että Konstig on ollut nuoruudessaan kapinoiva punkkari. Nyt nelikymppisen miehen ajatukset saavat vertailukohdan tuosta taustasta. Kuvailussa on paljon älynväläyksiä siitä, miksi eri asioita tehdään kuten niitä tehdään. Tapaoppaiden ja vastaavien tyyli kertoa asiat on yleensä asetelmaltaan asia on näin piste. Minua kiinnostaa miksi.

Siihen Konstig antaa hyviä vastauksia. Siinä on kirjan suuri vetovoima. Okei, nyt ex-punkkari menee Herrainpukimolle mittapuvun tilaukseen, mitähän se on siitä mieltä? ajattelin kirjan alussa.

Herrasmiehuuden ytimessä ei ole tehdä asioita itsensä vuoksi – vaan muiden

Ytimessä on toisten olon tekeminen hyväksi, kanssakäynnin tekeminen luontevaksi. Kirjan loppupuolella Konstig kertoo oleellisen havainnon:

Mikä alkoi kovin ulkoisilla asioilla, paljastui ennen kaikkea sisäiseksi matkaksi. Vaatetus ja käytöstavat olivatkin pintaa. Herrasmiesvuodesta tuli matka aikuistumiseen.

Suorastaan ahmin Konstigin kirjaa. Vaikka herrasmiestapoihin olisi tietysti kuulunut ottaa pienempiä suupaloja.

Konstigin matka projektinsa parissa oli silmiä avaava ja inspiroiva. Tulin monessa kohtaa ajatelleeksi omaa käyttäytymistäni eri tilanteissa ja suhtautumistani eri asioihin. Kirjasta sai lukuisia viitteitä eri teoksiin, teemoihin ja toimijoihin. Niitä on googleteltu ahkerasti.

Jokaisen miehen soisi lukevan teoksen, viihtyi sitten hupparissa ja verkkareissa tai luulee vähät välittävänsä mistään ihmeen käytöstavoista. Konstigin matkan varrelta nousee esiin asenteita ja ajatuksia, joiden avulla lähes jokainen meistä voi tehdä elämästään – ja erityisesti muiden elämästä – jollakin tavalla antoisampaa.