Etätyöelämä

Lähes kolme viikkoa etätöitä takana. SAMKin kampukset suljettiin 18.3.

Työ on sujunut varsin hyvin. Olemme pyrkineet pitämään tiimin kanssa useita kertoja viikossa etäaamukahvit. Videoyhteys päällä, sillä toisten näkeminen tuo vuorovaikutukseen oleellisen lisän.

Kuluneina viikkoina on vietetty myös yhden projektityöntekijän läksiäisiä etänä, ja perehdytetty uutta viestintä- ja markkinointisuunnittelijaa etänä. Etäperehdytys tuntui ennakkoon erityisen haasteeliselta, mutta on sujunut ihan mallikkaasti.

Kevään yhteishakukin päättyi, SAMKiin oli ilahduttavat 8000 hakijaa.

Etäpalavereja on aika paljon. Joka viikko kokoontuu johtoryhmä. Toistaiseksi joka viikko on kokoontunut myös kriisitoimintaryhmä. Lisäksi on tiimipalaveri ja erilaisia projektiryhmiä. Siihen päälle vielä koulutus- ja webinaarisisällöt, erilaisten palveluiden esittelyt ja paljon muuta. Nyt tietysti vanhat kunnon kahvipöytä- ja käytäväkeskustelutkin hoidetaan Teamsissä tai SAMKin käyttämässä HILL-huoneessa.

Etämoodissa monen kehittämisajatukset ovat heränneet, joten ehkäpä kampuselämää enemmän tunnutaan nyt kehittävän kaikenlaista. Hyvästähän se tosin on.

Tiedätkö elokuvan Päiväni murmelina?

Siltä päivät ovat tuntuneet.

Herätys, aamupala.

Töitä, lounas.

Lisää töitä, päivällinen.

Ulos, iltapuurolle.

Leikkejä ja lukemista, nukkumaan.

[Aloita alusta]

Mikäs siinä, olemme rutiini-ihmisiä koko perhe.

On harmittanut pojan puolesta. Kun työpäivän aikana kuuluu ”isääää, tule leikkimään” ja vastaukseksi joutuu sanomaan tylysti ”en nyt pysty”. Onneksi isovanhemmat ovat ottaneet poikaa välillä yökylään. Saa siellä leikkiä mielin määrin.

Toisaalta työpäivän jälkeen pystytään sitten leikkimään normaalia enemmän, kun ei ole yhdistys- tai juuri muitakaan aktiviteetteja. Muutaman kerran viikossa juoksemassa kipaisen.