Elämme maailmassa, jota voi kuvailla monimutkaiseksi, epävarmaksi, näkökulmiltaan vaihtelevaksi ja useamerkitykseksi. Puhutaan ns. VUCA-maailmasta (Volatility, Uncertainty, Complexity, Ambiguity).
Kuulemme jatkuvasti muuttuvia ennusteita tulevaisuudestamme, näemme valeuutisia ja totuutta tuntuu olevan yhä vaikeampi tietää. Nämä asiat ovat vahvistuneet entisestään näin koronapandemian aikaan.
Muuttuvassa maailmassa on yhä enemmän tarvetta viisaalle ajattelulle. Näin kirjoittavat tohtorit Jenni Spännäri ja Eeva K. Kallio kirjassaan Viisaus – Käyttäjän opas, jonka sain Tuuma-kustannukselta luettavaksi.
Sanoin vaimolle, että voisin ammentaa kirjan luettuani siitä kokonaisen artikkelisarjan. Koetan kuitenkin pidättäytyä yhdessä tekstissä.
Mitä viisaus on?
Viisautta ei ole helppoa määritellä. Spännäri ja Kallio tiivistävät Judith Glückin työn pohjalta yli 10 nykyaikaisessa viisausmallissa päteviä reunaehtoja. Niiden avulla päästään lähemmäksi viisauden määrittelyä. Viisaus:
- Ilmenee haastavissa elämäntilanteissa, esim. vaikeissa päätöksissä.
- Sisältää syvästi ja leveästi tietoa ja kokemusta.
- Ajattelu on moninäkökulmaista ja päätöksiä joudutaan tekemään rajallisen tiedon pohjalta.
- Taustalla on kaikkia ihmisiä koskevan laajemman eettisen hyvän tavoittelu.
Viisauden olemusta voidaan tarkastella myös erilaisten mallien avulla. Ardeltin kolmiulotteinen viisausmalli esittää viisauden ulottuvuuksiksi kognitiivisen, reflektiivisen ja myötätuntoisen ulottuvuuden.
Kognitio ja reflektio yhdistetään useammin viisauteen, mutta kuinka moni tulee ajatelleeksi myötätunnon olevan tärkeä osa kokonaisuutta? Ehkä harvempi. ”Myötätuntoisella suhtautumisella maailmaan ja muihin ihmisiin on mahdollista saavuttaa tarkempaa ja vivahteikkaampaa tietoa […] ja se houkuttaa erilaisten näkökulmien ottamiseen ja pohdiskeluun”, kirjoittavat Spännäri ja Kallio. Siten myötätunto kehittää niin kognitiivista kuin reflektiivistä ulottuvuutta.
Tuore viisausmalli on San Diego wisdom scale ja sen myötä tehdyssä tutkimuksessa on löydetty seuraavat viisauden alueet:
- Prososiaalisuus (mm. empatia, altruismi, sosiaalinen yhteistyö, myötätunto, luottamus ja reiluus)
- Elämäntaito (käytännöllistä viisautta, jolla selvitään arjessa)
- Tunteiden säätely (taidot havaita ja nimetä tunteet sekä käsitellä niitä)
- Syvällinen itsetuntemus (käsitys mm. omista kyvyistä, luonteesta, tarpeista ja mielenkiinnon kohteista)
- Arvojen suhteellisuus (erilaisten arvojen ja katsomusten sietämistä ja hyväksymistä)
- Päätöksentekokyky
Muita viisauden piirteitä ovat huumori, luonnon ja kehon viisaus sekä henkisyys.
Huomionarvoista viisautta tarkasteltaessa on, että se syntyy pitkälti vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Spännärin ja Kallion sanoin: ”Erityisen tärkeää on muiden ihmisten tuki. Viisaus näyttää kasvavan erityisesti silloin, kun pohdimme elämää muiden kanssa, kun jaamme kokemuksiamme ja opimme heidän kokemuksistaan ja näkemyksistään”.
Miten kasvattaa viisauttaan?
Koska aiemmat kokemukset toimivat pohjana viisastumiselle, yleensä todetaan, että vanheneminen tarkoittaa viisastumista. Stanley Hallin mukaan ”vanhuuden funktio on elämän sadonkorjuu”. Iän ja viisauden korrelaatio ei kuitenkaan ole aivan niin suora, kuin yleisesti ajatellaan. Paljon on merkitystä sillä, mitä tekee sillä, minkä kokee. Miten reflektoi kokemuksiaan, ja miten ottaa niistä opiksi. Spännäri ja Kallio toteavatkin Staudingerin tutkimukseen viitaten, että ”ikävuosien 20 ja 75 välillä viisaudella ei ole yhteyttä ikään”.
Viisaus kasvaa, kun kehittää moninäkökulmaisuutta ja joustavuutta ajattelussaan. Pitää mielen avoimena.
”Viisasta ajattelua ei ole se, että jumiudutaan omiin ajatuksiin […] Liiallinen varmuus ja usko muuttumattomaan kielivät joustamattomasta, epäviisaasta ajattelusta. Tällaisessa ajattelussa korostuu ehdottomuus, mustavalkoisuus”.
Viisauden ytimessä on myös ymmärrys siitä, että sitä tuottavat ajattelu ja tunne yhdessä. Ne yhdessä ovat paljon voimakkaampi asia kuin kumpikaan erikseen.
Viisautta ennustavat myös avoimuus kokemuksille nuorina aikuisina sekä koulutus. Koulutus myös ”ennaltaehkäisee viisauden taantumista vanhuudessa”.
Glükcin ja Bluckin MORE-elämänkokemusmalli kuvailee viisauden karttumista elämänkokemusten ja voimavarojen kautta. Mallin voimavarat ovat elämänhallinta (sense of Mastery), avoimuus (Openness), pohdinta (Reflectivity) ja tunnetaidot (Emotion control).
Elämänhallinnassa kyse on erityisesti hallinnan tunteesta – siitä, että voimme vaikuttaa elämäämme. Tämä auttaa sietämään epävarmuutta, koska tällaiset ihmiset voivat myöntää tilanteen hallitsemattomuuden. Sen he voivat tehdä siksi, koska luottavat selviävänsä tulevasta sekä omin voimavaroin että toisilta saadulla tuella.
Avoimuuden avainsanoja ovat toisten kunnioitus, kuunteleminen sekä ”asettuminen alttiiksi uudenlaisille vaikutteille ja kohtaamisille”.
Pohdinta taas tuo rehellistä itseymmärrystä. On myös pohdintaa, joka ei tuota viisautta: ”Jos jäämme kiinni menneisiin tapahtumiin, saatamme viisastumisen sijaan katkeroitua. Jos pohdimme vain muiden ihmisten ongelmia ja elämäntilanteita, jää oma kehittymisemme jalkoihin”.
Pohdiskelussaan tulee olla totuudenmukainen, mutta samalla pitää mielessä itselle tärkeät ihanteet ja tavoiteet. ”Kyyninen tai inhorealistinen itsetutkiskelu ei viisastumista tue”.
Kirja ja sen anti
Edellä raapaisin vain muutamia itselleni mielenkiintoisimpia kohtia sieltä täältä. Teoksen alussa käsitellään esimerkiksi viisauden historiaa ja lopussa myötätuntoista työtä.
Spännäri ja Kallio ovat kirjoittaneet mielenkiintoisen teoksen viisauden ja viisastumisen maailmaan. Pidän sen tieteellisestä otteesta ja runsaista lähdeviitteistä alan tutkimukseen. Tai ehkä otetta voisi luonnehtia pikemmin puolitieteelliseksi, sillä mukana on myös mielenkiintoisia käytännön harjoitteita.
Kirjassa on paljon, mistä oppia ja ammentaa. Edellä mainittujen asioiden lisäksi poimin kirjasta muutamia käytännön tehtäviä, joita tulen harjoittamaan (esimerkiksi tietynlainen päiväkirja työviikon päätteeksi). Myös teosvinkkejä sain (mm. Krista Tippetin kirja Becoming Wise). Vaikkapa MORE-mallin eri ulottovuudet ansaitsevat nekin tarkempaa tutkiskelua ja pohdintaa siitä, miten voin kehittää itseäni noilla suunnilla.
Viestintää, markkinointia, johtamista 