Parman yliopiston viestintäyksikön vieraana

Sain mahdollisuuden päästä maailman vanhimpiin kuuluvan yliopiston viestintäyksikön vieraaksi syyskuun puolenvälin tienoilla. Parman yliopisto on avattu pysyvästi 1600-luvulla, mutta perustettu jo vuonna 962. Tämä päivänä opiskelijoita on yli 30 000 ja henkilökuntaa lähes 2 000 henkeä, noin puolet opetustehtävissä ja puolet hallinnollisissa sekä teknisissä tehtävissä.

Viestintäyksikön nimi on U.O. Comunicazione Istituzionale e Cerimoniale. U.O. viittaa organisaatioyksikköön. Kuten nimestä huomaa, yksikkö vastaa myös seremonioista – siis käytännössä tapahtumista. 15 hengen tiimissä on kolme tapahtumajärjestelyistä vastaavaa.

Yliopiston oman kuvauksen mukaan (vapaasti kääntäen):

Yksikkö vastaa organisaatiotason viestinnän valvonnasta ja koordinoinnista. Sen tarkoituksena on tuoda esille yhtenäistä viestiä yliopiston identiteetistä julkisuuteen relevanteille tahoille, kehittää brändiä, ylläpitää suhteita ulkoisiin ja sisäisiin sidosryhmiin sekä varmistaa saavutettavan ja läpinäkyvän perinteisen ja digitaalisen viesinnän toteutuminen.

Kohti ensimmäistä työpäivää Parmassa, Palazzo della Pilottan aukiolla.

Vierailustani vastasi Daria, jonka työnkuvaan kuuluu yliopiston sosiaalisen median hallinnointi ja kehittäminen. Viestintäyksikössä oli lisäksi muun muassa yhteiskuntasuhteista vastaavia henkilöitä, graafinen suunnittelija sekä verkkosivuston tekniikkaa sekä sisältöä hallitseva tekijä. Harjoittelijoita oli kaksi.

Aamupäivän kahvitauko oli tehokas. Kahvilasta espresso tiskille, pari lusikanpyöräytystä, pari kulausta, ja työt jatkuivat. Lounasta syötiin jossakin yhden – kahden maissa lähiravintoloissa. Ruoka oli tietysti maukasta lähiruokaa, kahvikin hieman jotain muuta kuin suomalainen toimistokahvi.

Kokemuksia ja näkemyksiä

Yliopistolla oli tulossa Job Day, jossa opiskelijat pääsivät tutustumaan lähialueen yrityksiin. Yrityksiä olikin mukana komeana listana aina Suomessakin tutuista Muttista (mm. tomaattituotteet) Adeccoon. Opiskelijoiden integraatio työelämään näytti vahvalta, ainakin tämän perusteella. Niin on hyvä ollakin, kun tavoitellaan opiskelijoiden jäämistä alueelle (pitovoimaa).

Olin matkalla hakemassa näkemyksiä muun muassa kansainväliseen markkinointiin, mutta kansainvälisiä opiskelijoita Parman yliopistolla oli varsin vähän, eikä tarvetta tehdä kansainvälistä markkinointia ollut. Ehkä Italiassa ei ole käsillä korkeakoulutettavien ikäluokkien väheneminen samalla tavoin kuin Suomessa.

Sosiaalisen median tekeminen näytti hyvältä ja sain hyviä oivalluksia aiheesta. Parman yliopistolla erinäiset painetut esitteet (sain niitä vinon pinon kotiinviemisiksi) ja esimerkiksi puhelintuki olivat keskeisiä kanavia. Toden totta: Kampuksen uumenissa sijaitsevassa puhelinkeskuksessa työntekijät vastasivat kaikenlaisiin hakijoiden ja näiden vanhempien tiedusteluihin. Keskus ei ollut osa viestintäyksikköä, mutta viestintä vastasi puhelimitse välitettävän viestin yhdenmukaisuudesta. Myös mediatilaisuuksia pidettiin usein. Kuvassa yllä mediatilaisuus tutkijoiden yö -tapahtumasta. Kenties iltalialaisesta kulttuurista kumpuaa tarve kasvokkaisten tai henkilökohtaisempien viestintäkanavien hyödyntämiselle. Suomalaisittain nämä kuulostivat jo hieman menneelle ajalle.

Viestinnän haasteet olivat yllättävän tuttuja, vaikka kulttuuri olikin eri: Viestintäyksikkö sai usein tehtäväkseen ”juttuja” eri aiheista ilman sen tarkempia yksityiskohtia. Valokuvauspyyntöjä sateli erilaisiin tilaisuuksiin lyhyelläkin varoitusajalla. Viestintä tunnuttiin nähtävän lähinnä tukipalveluna, vaikka viestinnän strategista roolia on alettu ymmärtää maailmalla yhä enemmän. Tosin tukipalveluleima elää edelleen myös Suomessa, vaikka murros onkin todettavissa.

Esittelin Parman-kollegoilleni Satakunnan ammattikorkeakoulua ja puhuimme viestinnän nykyisistä ja tulevista haasteista sekä mahdolliuuksista, esimerkiksi tekoälyn hyödyntämisestä. Eniten keskustelua herätti Suomen ja Italian koulutusjärjestelmien ja ehkä yleisesti kulttuurienkin erot. Kutsuin koko joukon vierailemaan Poriin.

Kotiinviemisinä sain vinon esitepinon ja yliopiston historiikin lisäksi ainakin kansainvälistä osaamista ja näkemystä sekä monenlaisia viestinnän eväitä ja ajatuksia.

Jätä kommentti