Miten kestät paremmin muutoksia?

Olin taannoin viikonlopun mittaisessa johtajuuskoulutuksessa. Yhtenä alateemana käsittelimme resilienssiä, joka on viimeisten vuosien aikana noussut itsensä kehittämisen trendisanaksi.

Karkeasti ottaen resilienssi tarkoittaa kykyä ylläpitää suorituskykyä suurissa ja äkillisissä muutoksissa. Kukin meistä kohtaa elämän aikana tällaisia muutoksia: Läheisen kuolema, vaikea sairaus, avioero ja yllättävät potkut työpaikasta ovat vain joitakin esimerkkejä.

Kaihoamme luontaisesti turvallista ja muuttumatonta tilaa. Jos suunnitelmamme ja ajatuksemme eivät yhtä äkkiä vastaakaan todellisuutta, meillä menee pasmat sekaisin.

Muutoksiin sopeutuminen syö energiaamme. Jos elämässämme on menossa monta muutosta päällekkäin, saatamme ylikuormittua. Vaikka radikaali muutos olisi ohi, kuluu energiaamme silti palautumiseen. Monet isot muutokset peräkkäin voivat syöstä meidät ylikuormituksen kohtalokkaaseen kierteeseen.

Resilienssi auttaa tällaisissa isoissa muutoksissa, mutta yhtä lailla se vakauttaa pienten muutosten täyttämää elämää. Ja mikä parasta, resilienssiään voi kehittää.

Yksinkertaisuudessaan se tapahtuu erilaisten haasteiden kohtaamisen ja niistä palautumisen kautta.

Resilienssiä ei ole mahdollista kehittää, jos ei ole valmis ottamaan vastaan haasteita.

Haasteet voivat olla aluksi pieniäkin, mutta – tiedän – haasteiden nälkä kasvaa syödessä.

Yleisellä tasolla resilienssi voidaan purkaa vielä viiteen osa-alueeseen, joista jokaisen kautta voi peilata omaa itseään.

Positiivisuus

Energia ohjataan haasteisiin niiden välttämisen sijaan. Henkilökohtaisella tasolla positiivisuus on ”kyllä mä pärjään”-asennetta. Ulospäin, maailmaan suunnattuna se tuottaa havainnon ”ei tää maailma niin paha paikka olekaan”.

Muistan itse olleeni syystä tai toisesta aina melko positiivinen asenteeltani. En ole silti aina uskonut pärjääväni, päinvastoin. Olen ajatellut joskus, että minusta ei tule yhtään mitään.

Olen myös ajatellut, että maailma on kurja paikka, sillä se hymyilee vain kauniille ja rohkeille. Ei pidä paikkaansa.

Haasteisiin ja epämukavuusalueisiin heittäytymisen kautta olen huomannut, että todellakin pärjään. Erilaiset kokemukset ovat tuoneet ymmärryksen siitä, että maailma on upea paikka.

Keskittyminen eli fokus

Keskitytään oleellisiin asioihin eli priorisoidaan.

Klassikko omalla kohdallani: En ole omistanut televisiota viiteen vuoteen. Katson kyllä vaimon kanssa sarjoja Netflixistä silloin tällöin, mutta television heivaaminen symboloi kohdallani erinomaisesti priorisointia. Priorisointi ja keskittyminen eivät tarkoita, ettei joutilasta aikaa saisi olla. Mutta jos vaikkapa suuren osan valveillaoloajastaan tekee itselle merkityksellisiä asioita, ja asioita, joiden kautta tulevaisuuden toiveet tulevat askel askeleelta toteen, ei voi juuri mennä pieleen.

Joustavuus

Maailman haasteisiin on olemassa useita muita ratkaisuja kuin vain ne, jotka tiedämme. Laatikon ulkopuolelta ajatellen voidaan löytää aivan uusia ratkaisumalleja. Joustavuudella tarkoitetaan sitä, että ollaan avoimia paitsi omille, myös muiden erilaisille ajatuksille.

Joustavuus on mielestäni lisäksi sen hyväksymistä, että maailma muuttuu jatkuvasti. Myös me muutumme. Kaikki muuttuu.

Laatikon ja oman kuplan ulkopuolelta ajattelu ei ole kovinkaan helppoa. Periaatteemme ja rutiinimme ovat juurtuneet meihin vahvasti.

Olen tehnyt pari viime vuotta erityisen paljon töitä sen kanssa, että havainnon omia huonoja tapojani ja pyrin korjaamaan niitä kestävämmälle pohjalle. Vähintään kerran viikossa huomaan, miten typerästi on saattanut tehdä jonkin asian. En esimerkiksi pystynyt ostamaan juna- tai bussilippua mitenkään muuten kuin kaksi viikkoa ennakkoon netistä. Eräänä päivänä koin ahaa-elämyksen, kun hiffasin, että ai niin, saahan niitä lippuja myös bussikuskeilta ja konduktööreiltä. Tavassani ei sikäli ole mitään vikaa, säästänhän jokusen ropon lipun ennakkoon ostamalla, mutta tuotan itselleni turhaa sydämentykytystä, kun varmistelen, että olenhan printannut lippuni (puhelimesta avattuna se on kovin epäluotettava) ja muistanut ottaa sen mukaan (sillä liputta kulkineeseen nouseminen tuntuu lähes rikolliselta). Että sellaisia piintyneitä juttuja minulla.

Järjestelmällisyys

Koko elämäänsä ei voi organisoida niin kuin haluaisi, mutta paljon elämän sisällöistä voi. Kun elämä on järjestyksessä, se kestää huomattavasti paremmin isojakin muutoksia.

Kalenterinatsi tässä terve! Muutamat vuodet olen laittanut ajatukseni ja tekemiseni nätisti kalenteriin. Muutamiin vuosiin en ole todennut ai niin, sekin piti tehdä jo viime viikolla. Kaikelle aikansa, kaikki ajallaan. Toimii.

Proaktiivisuus

Ei toimita reaktiivisesti hädän ollessa kädessä, vaan toimitaan aloitteellisesti, rohkeasti ja uutta kokeillen.

Joskus elin aikaa, jolloin odottelin, että mitähän se elämä tuo tulleessaan. Jaa, tänään se toi flunssan, no ei tässä mitään. Jaa tänään tuli hammaslääkärilasku, hurjaa…

Kuulin jonkun sanovan, että elämä on täynnä mahdollisuuksia. Missä? En minä niitä nähnyt. En ennen kuin ryhdyin aktiivisesti niitä etsimään ja niihin tarttumaan. Yhtä äkkiä mielettömiä mahdollisuuksia olikin tulvien. Onni mahdollisuuksienkin saralla suosii valmistautunutta ja proaktiivista mieltä.

Jos koet, että elämän muutoksissa ja haasteissa paineensietokykysi on heikko, saatat saada apua resilienssin kehittämisestä.

Ota jokin viidestä mainitusta teemasta ja mieti aluksi jokin pieni teko, jonka voisit tehdä tuota osa-aluetta parantaaksesi.

Voit samalla käydä ne kaikki läpi ja peilata persoonaasi niihin: Suhtaudutko itseesi ja maailmaan positiivisesti? Oletko keskittynyt ja järjestelmällinen? Onko sinulla joustava asenne? Entä oletko proaktiivinen vai odotatko vain elämän tapahtuvan?
Mitä voisit tehdä näitä kehittääksesi?

Artikkelikuva: Joshua Earle.