Tekoäly- ja robotiikkakeskustelu on jo arkipäivää. Esimerkiksi Poriin on suunnitteilla 5 000 opiskelijan robotiikkakampus (1).

McKinseyn mukaan elämänmittaisesta oppimisesta on tultava normi. McKinseyn oppimisalan ammattilaisista koostuva joukko toteaa myös paljon muuta mielenkiintoista. (2)

Poimin tähän keskeisiä ajatuksia mainitusta McKinseyn artikkelista, vapaasti kääntäen, ja pohdin teemaa.

Ennen pystyttiin ehkä hankkimaan maisterin paperit ja sitten työskentelemään pääasiassa tutkinnon tuomien taitojen avulla eläkkevuosiin saakka. Toki (työ)elämässä aina on ollut muutosta, ja aina työ on tekijäänsä opettanut, mutta nyt muutos- ja kehitystahti on ennennäkemättömän hurjaa.

Ennen sanottiin ”hankin taitoni kaksikymppisenä, pärjään tällä kuusikymppiseksi”. Asia ei ole enää niin. Ihmiset saavat huomata, että heidän taitonsa eivät enää päde heidän olleessaan 45-, 40- tai 35-vuotiaita.

Kollektiivisesta heimoajattelusta on etenkin länsimaisissa yhteiskunnissa käännytty vahvasti yksilöllisen ajattelun tielle. Tulevaisuutta ajatellen meidän tulisi kuitenkin palata vankemmin yhteisöllisen ajattelun suuntaan. Toinen ajatushorisontti, jossa olemme huonoja, on pitkän tähtäimen ajattelu. Kärjistettynä: meistä on alkanut tulla välitöntä tarpeentyydytystä vaativia oman navan tuijottelijoita.

Kaksi asiaa, joita ihmiset eivät tee hyvin ovat tulevaisuuden ja yhteisön ajattelu.

Uusia taitoja tarvitaan

Niille löytyy töitä, joilla on kasvun ajattelutapa (growth mindset). Ne, joiden ajattelutapa on jämähtänyt (fixed mindset), voidaan korvata yhä useammin koneilla.

Maailman muutoksen nopeus kiihtyy jatkuvasti. Emme ehdi enää omaksua kaikkia uusia asioita. Ylikuormitumme. Organisaatioiden tulee kehittää ratkaisuja tukea nopean muutoksen keskellä eläviä työntekijöitään.

Kauppakorkeakoulu oli mainio opinahjo ja sain sieltä paljon, mutta perinteisiä markkinoinnin teorioita, malleja ja ajatuksia en ole työssäni juuri käyttänyt. Digitaalisen markkinoinnin teemat, joita itsekin koulutan, huusivat poissaolollaan kauppakorkean lukujärjestyksestä. Nyttemmin asia on tainnut hieman korjaantua, vaikkakin eräs kauppatieteen opiskelija totesi minulle yliopistolla vetämäni digitaalisen markkinoinnin kurssin päätteeksi jotakuinkin: ”ei meillä ole tällaisia opetettu, vaikka just tätä tarvitaan”.

Töissä tarvittavat taidot kehittyvät nopeasti, eikä koulunpenkki tahdo oikein pysyä perässä. Siksikin yksilöllä itsellään on suuri vastuu uusien asioiden opettelussa. Siksi organisaatioiden täytyy tukea uusien asioiden koulutusta ja muita oppimismahdollisuuksia.

Kerrataan vielä, miten voit valmistautua tulevaisuuden työhön:

  1. Innostu muutoksesta, se on väistämätöntä.
  2. Opettele jatkuvasti uutta.
  3. Ajattele pitkällä(kin) tähtäimellä.
  4. Toimi ja tuumi kollektiivisesti.

 

Lähteet

1) Peter Vesterbackan suurhanke: Poriin suunnitteilla 5 000 opiskelijan robotiikkakampus – opetushallitus suhtautuu myönteisesti

2) Getting ready for the future of work

Lue myös

Tekoäly, koneoppiminen ja liiketoiminta

Hybridimarkkinoijan aikakausi – Ja miten minusta tuli sellainen (osin sattumalta)

Lisää syvää ja hyvää tietotyötä

Tekoäly olemme me

Mainokset