Lisää syvää ja hyvää tietotyötä

Työn voi jaotella kahteen kastiin: Syvään ja pinnalliseen työhön. Syvästä työstä kirjan kirjoittanut Cal Newport määrittelee sen vapaasti kääntäen häiriöttömäksi keskittymiseksi kongitiivisesti vaativaan työhön.

Pinnallinen työ on taas logistisluonteista perustyötä, joka ei vaadi juuri taitoja tai keskittymistä. Newport mainitsee kirjassaan Deep Work, että jos yliopisto-opiskelijan voi opettaa muutamassa kuukaudessa tekemään jonkin työn, sitä voi ajatella pinnallisena työnä.

Syvä työ on (yllätys, yllätys) sitä, jolla on merkitystä maailmassa. Se on työtä, jolla luodaan lisäarvoa. Ja siksi se on työtä, jonka tekemiseen täytyy panostaa. Toimenkuvasta riippuen syvän ja pinnallisen työn suhde voivat olla kaikenlaista.

Tietotyöläisenä ja asiantuntijana työpäiväni tulee olla enemmälti syvässä päässä. Toisaalta hoidan osana työtäni muun muassa sosiaalisen median kanavia varsin rutiiniluonteisesti, joten myös pinnallista työtä tarvitaan. Lisäksi esimerkiksi sähköpostiin vastaaminen luetaan pääsääntöisesti pinnalliseksi työksi.

Syvän työn katkaisijat

Tulin tänään normaalia aikaisemmin töihin, jotta saan kirjailla tätä juttua rauhassa. Myös moni muu oli päättänyt tulla avokonttoriimme varsin aikaisin ja noin vartin kuluttua tilassa vallitsikin iloinen mölinä. Kohtalon ivaa. (Vastamelukuulokkeiden hankkiminen on tuntunut ajankohtaiselta aika ajoin. Näin jälleen.)

Suuri osa työn katkaisijoista ja häiritsijöistä lilluu kuitenkin vajaan metrin päässä tätä tekstiä näppäilevistä sormista. Sosiaaliseen mediaan orientoituneet aivoni kysyvät varsin säännöllisesti:

Olisikohan siellä Facebookissa jotakin uutta? Entäs Twitterissä, siellä varmaan tapahtuu jotain jännää. Kuinkahan monta tykkäystä viimeisin päivitykseni on saanut? Onkohan sähköpostissa jokin viesti, joka vaatii vastaamista hetimiten?

Olen kuitenkin sen verran kuivilla, että käytän sosiaalista mediaa varsin vähän viihdekäyttöön. En juuri selaa Facebookin uutisvirtaa. Viihdesivustojen linkkejä klikkaan todella harvoin. Twitterin julkaisuja katselen sillä silmällä, että löytyisikö sieltä jotakin mielenkiintoista luettavaa tai jaettavaa. Tässä mielessä Twitter onkin hyvä työkalu. Mutta valitettavan usein olen etsinyt myös ammatillisen pätemisen paikkoja. Sitä olen onnistunut vähentämään. Samoin ikävä tapani on hekumoida Twitterissä kaikenlaisten tapahtumaosallistumisten aikaan. Pitää opetella keskittymään itse tapahtumaan.

Työtäni katkaisevia ja häiritseviä asioita ovat:

• Puhelut (80 % kerroista jonkin markkinointiasian myyjä).
• Sähköpostien vilkuilu.
• Välitön reagoiminen sellaisiin sähköposteihin, joihin ei tarvitsisi heti reagoida.
• Facebookin, Twitterin (ja Tweetdeckin), WhatsAppin sekä LinkedInin vilkuilu.
• Palaverit.
• Kollegat, jotka tulevat keskustelemaan jostakin (meillä onneksi kunnioitetaan varsin hyvin työrauhaa).
• Sähköpostiohjelmamme kyljessä oleva pikaviestichat (täytyy opetella laittamaan se offline-tilaan useammin).
• Avokonttorin häly (edelleen: ne vastamelukuulokkeet on hankittava).

Katkaisijat ja häiriöt kuriin

Kaikille katkaisijoille ja häiriölähteille ei voi mitään, mutta varsin monelle voi.

Sosiaalisen median sovellusten kohdalla teen kategorisesti siten, että estän niitä esittämästä ilmoituksia. Katson sovelluksia, kun minulle sopii – en silloin, kun siellä on jotakin mukatärkeää katsottavaa. Jo tämä on rauhoittanut mieltä paljon.

Puheluiden kohdalla olen pitänyt jo nyt päivän aikana hetkiä, jolloin puhelin on joko offline-tilassa tai en vain vastaa siihen. Harrastan tätä myös henkilökohtaisen puhelimen kohdalla. Hoidan asiat yleensä mieluummin sähköpostitse kuin puhelimitse – Näin puhelin ei ala piristä myöskään siitä syystä, että olen koettanut tavoitella jotakin henkilöä tuloksetta ja hän soittaa takaisin,

Sähköpostien sekä sosiaalisen median kanavien vilkuiluun on saatava kuri. Kokeilen muutaman viikon ajan sellaista, että tarkastan nämä rutiiniluontoisesti vain pari kertaa päivässä, klo 10 ja 14. Katsotaan, miten käy.

Hankin vastamelukuulokkeet. Vempeleiden hinta kirpaisee, mutta uskon, että ne maksavat itsensä takaisin työrauhana todella nopeasti.

Teemasta kiinnostuneille suosittelen Newportin kirjaa Deep Work: Rules for Focused Success in a Distracted World. Siinä on paljon tapaustutkimusta, mutta myös käytännön vinkkejä syvän työn tavoitteluun.