Alastalon salissa ja Kadonnutta aikaa etsimässä – pitkää matka ja verkkaisuutta

Sain viime syksyn alussa päätökseen Marcel Proustin 3700-sivuisen teoksen Kadonnutta aikaa etsimässä. Sen jälkeen kypsyttelin ajatusta Suomen Proustiksi tituleeratun Volter Kilven kirjan Alastalon salissa lukemisesta. Mittaa on Kadonneeseen aikaan verrattuna kevyesti, 800 sivua, mutta niiden aikana käydään läpi vain kuuden tunnin tapahtumat Alastalon salissa pidettävästä kokouksesta. Salikokemuksen sain luettua loppuun alkuvuodesta. Proustin jälkeen pohdin pitkään, … Jatka lukemista Alastalon salissa ja Kadonnutta aikaa etsimässä – pitkää matka ja verkkaisuutta →

Vuoden 2023 parhaat kirjakokemukset

Tänä vuonna luin ja kuuntelin nelisenkymmentä kirjaa, paljon vanhaa, vähän uuttakin. Kaksi kirjaa jätin poikkeuksellisesti kesken. Ennen puskin kaikenlaisten kirjojen läpi, mutta nyttemmin olen ajatellut, että haluan käyttää rajallisen aikani kirjojen parissa ilahduttaviin ja elähdyttäviin teoksiin. Pojan kanssa luimme 11 kirjaa, joitakin niistä kymmenkunta kertaa. Tällaisia olivat esimerkiksi Rapsu Huiskahäntä ja Kurnivamahainen kissa. Näin aikuisen … Jatka lukemista Vuoden 2023 parhaat kirjakokemukset →

40 kaunokirjallisuuden klassikkoa ennen 40. ikävuotta, luettu!

Projekti "40 kaunokirjallisuuden klassikkoa (ja vähän yli) ennen 40. ikävuotta" tuli maaliin vuoden etuajassa. Ensin lista, sitten taustaa ja pohdintaa (* = suosikiksi päätynyt): Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan* Bradbury: Fahrenheit 451 Frank L. Baum: The Wonderful Wizard of Oz Linna: Tuntematon sotilas Waltari: Sinuhe egyptiläinen* Hemingway: Vanhus ja meri Kesey: Yksi lensi yli käenpesän Frank: … Jatka lukemista 40 kaunokirjallisuuden klassikkoa ennen 40. ikävuotta, luettu! →

Mitä jäi käteen kirjavuodesta 2022

Olen nautiskellut tämä vuonna 48 kirjaa. Suurin osa on äänikirjoja, joita olen päätynyt kuuntelemaan, koska fyysiset kirjat etenevät lapsiperhearjessa hitaasti. Lisäksi äänikirjan kanssa saa nautiskeltua samalla annoksen liikuntaa. Kaunokirjallisuuden klassikoita Klassikot ovat ajan hampaan testaamia. Tämän hetken kuumimman taideproosan kohdalla vastausta kysymykseen kannattaako tämä lukea? sakeuttaa myynti- ja trendihype. Tietokirjoissa ajankohtaisuus on perusteltua, mutta niissäkin … Jatka lukemista Mitä jäi käteen kirjavuodesta 2022 →

40 klassikkoa ennen 40. ikävuotta

Kirjoitettu alun perin 22.9.2022, täydennetty ja muokattu 10.4.2023 Otin joitakin vuosia sitten tavoitteeksi lukea 40 maailmankirjallisuuden klassikkoa ennen 40. ikävuotta. Sinuhe egyptiläisen lukemisesta ajatus varmaan lähti. Lukiossa klassikkojen lukeminen jäi vähiin. Luin pakolliset, pakosta. Sallin itselleni tässä projektissa myös Suomi-klassikoita, vaikka maailmalla niitä ei ehkä tunnistettaisikaan. Olisiko maailman mainetta eniten niittänyt juuri Waltarin Sinuhe. Hankalan … Jatka lukemista 40 klassikkoa ennen 40. ikävuotta →

Hiljaa virtaa Don

Kyselin Sinuhe egyptiläisen luettuani hyviä klassikoita luettavaksi. Mihail Šolohovin Hiljaa virtaa Don sai useampia ääniä, ja teosta oli kehuttu minulle jo aikaisemmin. Šolohov sai teoksesta Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1965. Kyseessä on neliosainen eeppinen romaani, joka oli minulla käsillä trilogiana. Teos kertoo kasakoiden silmin sodissa vuosien 1912 - 1922 aikana. Arki meinaa pyöriä välillä, mutta sodan kurjimus … Jatka lukemista Hiljaa virtaa Don →

Viisautta me tarvitsemme – Ja esimerkiksi näin sitä saamme

Elämme maailmassa, jota voi kuvailla monimutkaiseksi, epävarmaksi, näkökulmiltaan vaihtelevaksi ja useamerkitykseksi. Puhutaan ns. VUCA-maailmasta (Volatility, Uncertainty, Complexity, Ambiguity). Kuulemme jatkuvasti muuttuvia ennusteita tulevaisuudestamme, näemme valeuutisia ja totuutta tuntuu olevan yhä vaikeampi tietää. Nämä asiat ovat vahvistuneet entisestään näin koronapandemian aikaan. Muuttuvassa maailmassa on yhä enemmän tarvetta viisaalle ajattelulle. Näin kirjoittavat tohtorit Jenni Spännäri ja Eeva … Jatka lukemista Viisautta me tarvitsemme – Ja esimerkiksi näin sitä saamme →

Daniel Pink – Drive – The surprising truth about what motivates us

Daniel Pinkin kirjan keskeinen ajatus on tässä: Yritykset ja muut organisaatiot (ja useimmat ihmiset) ajattelevat ihmisten motivoinnista väärin - lähes päinvastoin - suhteessa siihen, mitä tiede on todistanut. Vanhanaikaisen, siis edelleen vallitsevan, motivaatioajattelun teemoja ovat esimerkiksi työajanseuranta, jos teet tätä, saat tätä -palkitseminen ja ulkoisen motivoinnin korostaminen - raha, status, titteli. Pink jakaa ihmiset kahteen … Jatka lukemista Daniel Pink – Drive – The surprising truth about what motivates us →