Onhan artikkelikuvan nukkuva kissa monien mielestä tylsä, mutta niin monen meistä olisi hyvä ottaa tuosta kaverista mallia.

Tein suomalaisen Firstbeatin Hyvinvointianalyysin. Yrityksen mukaan se ”kuvaa palautumisesi riittävyyttä ja auttaa tunnistamaan stressaavat tekijät työssä ja vapaa-ajalla”.

Käytännössä tämä tarkoittaa kahdella elektrodilla kehoon kiinnitetyn laitteen kantamista kolmen vuorokauden ajan. Laite mittaa mm. sykettä sekä sykevälivaihtelua, ja kertoo siten elimistön lepo- ja stressitilasta.

Mittausjaksoni alkoi sunnuntaiaamuna ja päättyi keskiviikkoaamuna.

Sunnuntai: pidempi lenkki ja muka huonosti nukuttu yö

fb su

Punainen käyrä näyttää elimistön stressireaktion. Vaaleansinisellä näkyy kevyt liikunta ja tummemmalla sinisellä kuormittavampi liikunta. Vihreä on lepoa.

Juoksin sunnuntaina n. tunnin ja 40 minuutin lenkin (17 km). Sen harjoitusvaikutus asteikolla 1 – 5 oli 4,2. Tarkoitukseni oli juosta peruskuntolenkki, mutta tarkemman analyysin perusteella tämä lipsahti vauhtikuntolenkiksi (lisäksi lenkistä 12 minuuttia kuljettiin maksimikestävyysalueella…)

Lenkin jälkeen vuorossa oli puulämmitteisen saunan syleily, joten mittauskäyrässä näkyy vain tyhjä valkoinen alue.

Maanantain vastainen yö oli erikoinen: Vatsaani väänsi, enkä saanut oikein nukuttua. Poikamme heräsi lisäksi pitämään hieman laajemman yökonsertin. Arvelin nukkuneeni kovin huonosti ja maanantai oli normaalia väsyneempi päivä. Vaan mitä kertoi analyysi:

fb su uni

Palauttavuudeltaan mittausjakson heikoin yö oli täydet 100 pistettä, määrä 93 % ja sykevälivaihtelusta mitattu laatu hyvä.

Mittaustulos antaa minulle ehkä syytä korjata asennettani heikommin nukuttuihin öihin. Olen unen saamisen kanssa kriittinen. Etenkin silloin, kun samalla viikolla on jokin pidempi juoksutapahtuma. Palauttavuudeltaan tuskaisemmaltakin tuntunut kokonaisuus on näyttänyt olevan hyvä, ainakin tässä yhdessä tapauksessa.

Maanantai: Kävellen kotiin – irti stressistä?

fb ma

Maanantain tuloksessa silmiinpistävintä oli töistä kotiin tultuani (n. klo 17) palauttavien piikkien sarja. Näin ei käynyt muina päivinä. Liekö syynä ollut reipas kävely kotiin hieman pidempiä reittejä pitkin (normaalisti pyöräilen kotipesään melko nopeaa tahtia suorinta reittiä). En muistanut kirjata mittauspäiväkirjaan, mitä tein kotona palauttavien piikkien aikana. Arvelisin, että tein ruokaa ja luin kirjaa.

Tiistai: Palautumista töissä

fb ti

Tiistaista poimin tarkasteluun työpäivän aikana tapahtuneet palautumishetket klo 11 – 12 välillä. Palautumista lienee edesauttanut vartin kahvitauko (tämä oli siis aito kahvitauko, ei kahvin nauttiminen työpisteellä) sekä kävely lounasta hakemaan.

Tiistaina, kuten sunnuntaina, stressireaktio on vaihtunut levoksi jo ennen uniajan alkamista. Kiitän tästä iltarutiinejamme: Kahdeksalta iltapuuro, sitten yhdessäoloa, kirjojen lukemista, leikkimistä pojan alati paisuvalla leluarmeijalla, iltatoimia ja lähes poikkeuksetta nukkumaan klo 23 mennessä. Illastamme puuttuvat tietokoneet ja tabletit. Puhelimia pyrimme räpläämään maltilla ja televisiosta katsotaan aika ajoin jokin korkeintaan tunnin ohjelma.

Kun lepää hyvin, jaksaa tehdä

Tämä motto on syntynyt minulle varmaankin juoksemisen kautta. Etenkin rankemmat viikkokilometrit ovat vaatineet keskittymään lepoon. Minulla saattaa olla paikoin tuhatkin rautaa tulessa, mutta lepoa tarvitessa järjestelen niiden tekemistä uudelleen.

Leväneenä saan asiat tehtyä tehokkaammin ja laadukkaammin. Väsyneenä niiden huhkiminen veisi enemmän aikaa ja takaisi heikomman lopputuloksen. Silti tehtyjen asioiden määrä olisi sama.

Pojan syntymä laittoi miettimään levon mahdollisuuksia uusiksi. Onneksi veijari nukkuu säännöllisesti ja herää öisin nykyään melko harvoin. Pojan kanssa leikkiminen ja touhuaminen on minulle puhdasta lepoaikaa.

Mainokset